Amerikkalaisten tähtipoju Eddie Rickenbacker. Ei mikään tuppokarju. 26 pudotusta vajaassa kolmessa kuukaudessa

USA julisti sodan Saksalle jo 1917, mutta amerikkalaisten lentokoneita nähtiin suurempia määriä länsirintamalla vasta keväällä 1918. Amerikkalaislentäjiähän oli tosin osallistunut sotaan jo paljon aiemmin. Ranskan ilmavoimien 124. laivue, "l'Escadrille Lafayette", muodostui kokonaan vapaaehtoisista jenkkilentäjistä ja amerikkalaisia lensi muissakin ranskalaislaivueissa. Myös brittien RFC:hen ja RNAS:sään jenkkipoikia värväytyi paljon. Amerikkalaisilla oli suuret suunnitelmat massiivisesta lentokonetuotannosta, mutta toteutus viivästyi eikä muutenkaan oikein vastannut kunnianhimoisia kaavailuja. Omia konetyyppejä amerikkalaisilla oli vähän. Näihin kuuluivat elegantti Thomas Morse -hävittäjä, kaksipaikkainen Packard-Le Peré LUSAC 11, joka ei aivan sotaan ehtinytkään ja iso Curtis -lentovene, josta britit kehittivät oman Felixtove-lentoveneensä. Ja harjoituskoneena jenkkilentäjillä oli tietenkin Curtis "Jenny", yksi kaksitasoisten aikakauden klassikoista.

Amerikkalaiset, kuten niin monet muutkin, lensivät enimmäkseen ranskalaisilla hävittäjillä. Juuri kun amerikkalaiset tulivat Eurooppaan keväällä 1918, oli parhaiten saatavissa oleva kone kokonaan uudistettu Nieuport, malli 28, jota ranskalaiset eivät itse käyttöön ottaneet. Puolitoistasiipisiä edeltäjiään tavanomaisemman näköinen Nieuport 28 oli hyvä kone, vaikka kärsikin rakennevioista. Koneet saatuaan jenkkilentäjät joutuivat vielä odottamaan koneisiinsa konekivääreitä ja pääsivät tositoimiin vasta myöhään keväällä. Kesällä Nieuportit vaihdettiin jo Spad XIII -koneisiin. Jonkin verran muitakin hävittäjiä jenkeillä oli, mm. Spad VII ja Spad XII -koneita ja kahdella laivueella myös brittiläisiä SE5a -koneita. Kaksi brittien RAF:ään liitettyä amerikkalaislaivuetta lensi Sopwith Cameleilla.

Kaksipaikkaisten jokapaikan työjuhtien suhteen amerikkalaiset ihastuivat erityisesti de Havillandin suunnittelemaan Airco DH4:ään, jota he valmistivat suuria määriä lisenssillä. Amerikkalaisten DH4 sai lempinimen "Liberty Plane", sillä se oli varustettu vahvalla 400 heppaisella Liberty-moottorilla. Myös ranskalaisia Salmson 2 ja Breguet 14 -kaksipaikkaisia oli paljon amerikkalaisten käytössä.

Amerikkalaiset koristelivat koneitaan hienoiksi. Varsinkin Nieuport 28 -koneet olivat tyylikkäitä. Konekiväärejä odotellessa lienee ollut aikaa maalauspuuhiin. Erityisesti jenkkien laivuetunnukset olivat näyttäviä ja myös monta astetta hauskempia kuin paavillisten eurooppalaisten. Pin-Up tyttöjä ei sentään vielä 1. maailmansodassa koneiden kylkiin maalailtu... Kuuluisimpia ovat tietysti Lafayette-eskadroonan ja sen seuraajan, 103. laivueen inkkarinpää ja erityisesti ässälaivue 94th Aero Squadronin Setä Samulin hattu sädekehineen. US Air Service, USAS, käytti vielä 1. maailmansodassa kansallisuustunnuksena kokardia, jossa oli keskeltä lukien valkoinen, sinininen ja punainen ympyrä. Merivoimien lentojoukoilla oli jo käytössä vakoinen tähti sinisellä pohjalla ja punaisella keskiympyrällä.