Helposti homma sujuikin. Eduardin Albatros D III:n kokoaminen tuntui sujuvan kuin unelma - varsinkin Glencoen mallin tuhertelun jälkeen! Ainoa puute jota Eduardin mallista oikeastaan löysin, on siivekkeiden siipien sisään menevien vipuvarsien puuttumineen. Ne on aika helppo detaljoida itse. Lähtökohtani oli Eduardin varhainen Albatros D III. Sen muuttamiseksi Itävalta-Unkarin ilmavoimien Oefag-valmisteiseksi varhaiseksi sarja 153:n koneeksi vaatii tietysti jonkin verran puuhaa. Oefag -koneen jäähdyttimen nappasin Glencoen mallista, samoin kuin perän laskutelineeseen liittyvän evän. Käytin myös Glencoen Schwarzlose -konekiväärit, vaikka ne aika möykyt olivatkin. Niistä nimittäin näkyy kuitenkin vain perät syvällä ohjaamon pimeydessä. Glencoen Austro-Daimler -mootori oli sen sijaan jo niin rujo möhkäle, että katsoin paremmaksi muokata Eduardin omaa Mercedestä Austro-Daimlerin näköiseksi. Potkuriksi käytin varaosalaatikosta löytyneen Aeroclubin valkometalliosan, joka muodoltaan on hyvä, mutta pituudeltaan kyllä pari milliä vajaa. Nokan vasenta puolta detaljoin Oeffag Albatrosien mukaiseksi samoin kuin nokan päällystä. Laskutelineen akseliin skrätsäsin vielä "pikkusiiven", jollainen itävaltalaisten rakentamissa D III:ssa oli.

Mallini on esittävinään Itävalta-Unkarin suurimman ässän, Godwin Brunowskin kokonaan punaista konetta 153.45. Siirtokuvat ovat Glencoen.