Vickers "Gunbus" ansaitsee monessa mielessä "maailman ensimmäisen hävittäjäkoneen" tittelin, vaikka sen asema tällä historiallisella paikalla ei ehkä ole kiistaton. Gunbus suunniteltiin alun alkaen konekiväärillä aseistetuksi koneeksi, joka ampuu vihollisen lentokoneita ja häiritsee näin niiden toimintaa. F.B. -tyyppimerkintäkin lienee alun perin tullut sanoista Fighting Biplane, ei esimerkiksi Farman Biplane, vaikka työntöpotkurikoneita yleisesti Farmaneiksi kutsuttiinkin. Vickers "Gunbus" oli myös maailman ensimmäisen hävittäjälaivueen, RFC:n 11th Squadronin kalustona.

Vaikka saksalainen Euler oli jo ehtinyt patentoida lentokoneeseen kytketyn kk:n ja ranskalainen Voisin esitellä työntöpotkurikoneen nokkaan asennetun 37 mm tykin (!) oli Vickersin Gunbus kuitenkin ensimmäinen systemaattisesti kehitelty aseistettu konetyypi. Ensimmäisissä prototyypeissä oli Vickersin oma kk asennettu ampumaan kiinteästi ohjaamon nokasta eteenpäin. Rintamakäyttöön tulleessa F.B.5:ssä kk kuitenkin oli liikuteltavissa jalustallaan. Ranskassa toimineissa koneissa oli Vickers kk korvattu rumpulippaallisella Lewisilla.

Tulikasteensa Gunbus sai jo englannissa, kun eräs F.B.4 -mallilla lentänyt miehistö onnistui karkoittamaan Thamesin suulla lennelleen saksalaisen tiedustelukoneen. Koneen Vickers kk tosin jumittui ja tähystäjä räiski viholliskonetta mukaan ottamallaan karbiinilla. Ranskaan toimitetut ensimmäiset koneet olivat jo F.B.5 -tyyppiä. Aluksi koneita toimitettiin muutamia kappaleita eri laivueille, mutta helmikuusta 1915 lähtien alettiin 11. laivuetta systemaattisesti varustaa Gunbuseilla. Myöhemmin tyyppi tuli vielä kahden muunkin laivueen pääasialliseksi kalustoksi. Aluksi Gunbus pärjäsi erilaisissa taistelutoimissaan kohtalaisesti. Melko pian koneen yleinen hitaus ja surkea nousunopeus alkoivat kuitenkin olla rasite, eikä Gunbusin taistelu-ura muodostunut kaiken kaikkiaan kovin hohdokkaaksi. Saksalaisten yksitasoisille Fokkereille Gunbus ei pärjännyt ollenkaan.

F.B.5:dessä kokeiltiin myös 120 hv Le Rhône -moottoria ja suorituskyky paranikin hieman. Rajoitetusti saatavissa oleville Le Rhôneille löytyi kuitenkin parempaakin käyttöä, eikä moottorista tullut Gunbusin vakiokonetta. Loppuvuodesta 1915 tuli rintamalle "virtaviivaistettu" Gunbus, Vickers F.B.9, jota valmistettiin lopulta melko vähän, sillä tyyppi ei ollut merkittävästi edeltäjäänsä parempi. Vuoden 1916 alkupuoliskon aikana Gunbusit vedettiin rintamalta kokonaan. Paljon onnistuneemmat työntöpotkurihävittäjät FE2b ja DH2 saivat ottaa sen paikan. Tahdistimen keksimisen myötä oli työntöpotkurihävittäjien aika muutenkin siirtymässä historiaan. Vickers tosin uskoi niihin vielä pitkään ja esitteli uusia tyyppejä sodan jälkeenkin! Brittiläisen työntöpotkurikoneen arkkityypiksikin Vickers Gunbus jäi. Vielä pitkään sen jälkeen, kun kone oli jo poistunut sotanäyttämöltä, uskoivat von Richthofen ja monet muutkin saksalaisässät ampuneesa alas "Vickersejä" kun olivat todellisuudessa tuhonnet FE2b:n tai DH2:n!