Sopwith "1½ Strutter" oli eräs merkittävimpiä ympärysvaltojen monikäyttöisistä "työjuhdista" vuosina 1916-17. Britit valmistivat koneen eri alatyyppejä yhteensä n. 1300 kpl ja ranskalaiset peräti 4500 kpl. Kone olikin ainoa ulkomainen konetyyppi, jota ranskalaiset käyttivät näin suuressa määrin. Tavallisestihan ranskalaiset lähinnä veivät omia tyyppejään muille liittolaisille. 1½ Strutter oli myös siinä mielessä historiallinen konetyyppi, että siihen asennettiin vakiovarusteena tahdistettu Vickers-konekivääri ensimmäisenä brittien palvelukseen hyväksymistä tyypeistä. Yksipaikkainen 1½ Strutter -pommittaja mainitaan usein myös maailman ensimmäisten, keväällä 1916 perustettujen strategisten pommitusjoukkojen kalustona. Tämä kunnia on ehkä hieman kyseenalainen, sillä esimerkiksi venäläiset olivat perustaneet Ilja Muromets -pommittajilla varustetun "ilmalaivaeskaaderinsa" jo vuotta aiemmin. Sen tehtäviin tosin kuului myös tiedustelu pommittamisen lisäksi. Brittien 1½ Strutterin yksipaikkaisella versiolla varustetut laivueet oli perustettu puhtaasti pommitustehtäviä varten. Kaikenkaikkiaan Sopwith 1½ Strutterit suorittivat menestyksekkäästi suurinpiirtein kaikkia tehtäviä, mitä lentokoneet ylipäätään tekivät. Se oli hävittäjä, tiedustelukone, pommittaja, sukellusveneen torjuja, lentotukialuskone jne. Torpedoja tyypillä ei tietämäni mukaan pudotettu.

1½ Strutterin kaksipaikkainen prototyyppi lensi joulukuussa 1915. Lempinimensä tyyppi sai erikoisesta "puolitoistatukisesta" siipirakenteestaan. Kokoisensa koneen normaalityypistä poiketen oli siipien sisemmät siipitukiparit korvattu pidennetyillä runkoon menevillä tuilla. Näiden erikoisten, loivan w:n muotoisten runkotukien vuoksi ylätasossa ei myöskään ollut brittikoneille tyypillistä keskikappaletta, vaan yläsivet oli liitetty keskeltä suoraan toisiinsa. Rakennetta oli jo testattu eräässä Sopwithin konetyypissä ennen sotaa. Prototyypisssä käytettiin Clerget 9Z -moottoria, mutta brittien sarjatuotantotyypeissä oli tavallisesti tehokkaampi 9B. Kone otettiin tuotantoon nopeassa tahdissa. Jo toukokuussa 1916 ensimmäiset 1½ Strutterit saapuivat laivaston lentojoukkojen, RNAS:n laivueille. Juuri RNAS:n vaatimuksesta tyyppi olikin otettu käyttöön, joskin myös RFC innostui sitten tilaamaan 1½ Struttereita niin hävittäjiksi kuin pommittajiksikin.

Kaksipaikkainen hävittäjä oli virallisesti meriministeriön tyyppi 9400. Siitä oli kaksi versiota, lyhyen toimintasäteen 9400S ja pitemmän säteen 9400L. S-tyypissä oli siis pienempi polttoainesäiliö, mutta löytämäni lähteet eivät oikein selvitä, mihin näin säästynyttä tilaa ja painoa oikein käytettiin. Kameralle, lisäammuksille vai peräti pienelle pommilastille? Yksipaikkainen pommittaja oli meriministeriön tyyppi 9700. Siinä oli tähystäjän paikalla sisäinen pommikuilu, joka veti kuusi enintään 19 kg:n pommia.

RNAS:n ja RFC:n Strutterit palvelivat länsirintamalla aina kesään 1917 saakka, jolloin ne oli jo enimmäkseen korvattu Sopwith Cameleilla, DH4:illa ym. tyypeillä. Muilla rintamilla, RNAS:n tukialuksilla ja koulutuskoneena tyyppi vielä jatkoi ja monia muutettiin myös yksipaikkaiseksi yöhävittäjäksi kotirintamalle. Näissä "Comic" -muunnoksissa oli tähystäjän koppi muutettu ohjaamoksi ja koneet oli aseistettu kahdella yläviistoon potkurin kehän yli ampuvalla Lewis-konekiväärillä.

Ranskalla oli 1½ Strutterien saapuessa 1916 jo melkoisia ongelmia lähinnä työntöpotkurikoneilla varustettujen pommittus- ja tiedustelulaivueidensa kanssa. Työntöpotkurikoneet olivat vanhenemassa, mutta omilta suunnittelijoilta ei tahdottu kunnollista vetopotkurikonetta saamaan. Niinpä Ranska osti viitisenkymmentä britti-Strutteria ja innostui laajamittaiseen lisenssituotantoon. Tuotanto oli kuitenkin aluksi hidasta ja työntöpotkurikoneet saivat jatkaa palveluaan pidempään kuin oli toivottu. Suuri osa valmistetusta 4500 ranskalaisesta Strutterista tuli rintamalle vasta 1917, puolestaan jo hieman vanhentuneena tyyppinä. Ranskalaiset Strutterit palvelivat länsirintamalla aina vuoden 1918 puolelle asti, vaikka niitä oli jo alettu korvata mm. Breguet 14 A2 ja B2 ja Salmson 2 A2 -tyypeillä. Amerikkalaisetkin saivat ensimmäisiksi tiedustelukoneikseen ja pommittajikseen ranskalaisia Sopwith 1 -koneita, jotka pian tosin menivät harjoituskäyttöön. Myös belgialaisilla ja venäläisillä oli käytössään ranskalaisia Struttereita ja brittien RNASkin osti niitä tukialuskäyttöön.

Ranskalaiset valmistivat Sopwith 1½ Strutteria, jonka virallinen tyyppimerkintä oli siis Sopwith 1, kolmena tyyppinä. Yksipaikkainen pommittaja oli Sopwith 1 B1. Se poikkesi hieman englantilaisten 9700 -tyypistä varsinkin pommikuilunsa rakenteen puolesta. Ransakalaisilla pommikuilun päällinen kate oli alumiinia puun ja kankaan sijaan pommien huoltoluukut, joiden kautta sytyttimet arvatenkin ruuvattiin paikalleen, olivat eri paikassa, rungon kylkien yläreunassa. Ranskalaisten pommit olivat siis kuilussa kärki ylöspäin. Ranskalaisessa pommittajatyypissä oli myös useimmiten synkronoidun Vickersin sijaan yläsiiven päälle asetetty Lewis ainoana puolustusaseena. En ole varma, oliko näin kaikissa 1 B1 -koneissa. Sopwith 1B2 oli kaksipaikkainen pommittja, jonka pieneen, polttoainesäiliön ja tähystäjän väliin sijoitettuun pommikuiluun mahtui neljä pommia. Pommien koosta en ole löytänyt tietoa. Kovin suuri pommien yhteispaino ei ole voinut olla, sillä tähystäjä konekivääreineen lienee haukannut aimo osan yksipaikkaisen pommittajan kapasiteetista. Sopwith 1 A2 oli kaksipaikkainen tiedustelukone, jonka erona brittiläiseen 9400 -tyyppiin oli mm se, ettei yläsiivessä ollut isoja läpinäkyviä paneeleja, kuten briteillä usein. Ranskalaiset käyttivät Struttereissaan jonkin verran myös Le Rhône 9 Jby ja Clerget 9Z -moottoreita, arvatenkin Clerget 9B -moottorien huonon saatavuuden vuoksi.

Brittien Sopwith 9400 ja 9700 -koneet oli yleensä maalattu yläpinnoiltaan PC10-suojavärillä. Nokan metalliosta ja ohjaamoiden alueen puukansi jätettiin yleensä maalaamatta, mutta oli myös 1½ Struttereita, joissa nämäkin oli maalattu PC10:llä. RNASn 1½ Strutterit saattoivat olla myös PC12:lla maalattuja, sillä laivaston lentojoukkojen tiedetään suosineen tätä sävyä. Laivastolla oli myös paljon 1½ Struttereita, joissa rungon kyljet oli jätetty luonnonpellavan värisiksi.

Ranskalaiset Sopwith 1 -koneet olivat ilmeisesti enimmäkseen kesästä 1916 syksyyn 1917 käytössä olleella alumiinimaalilla maalattuja, eivät luonnonpellavan värisiä, kuten aiemmin on enimmäkseen otaksuttu. Maalaamattomia luonnonpellavan värisiä Struttereitakin ranskalaisilla oli, ainakin nuo 50 brittivalmisteista konetta. Syksystä 1917 lähtien viisisvärinen suojamaalaus alkoi tulla ranskalaisten Struttereihinkin. Koneet maalattiin ilmeisesti enimmäkseen kentillä ja maalauskaaviot olivat hyvinkin vaihtelevia.