Läpinäkyvien osien kanssa askartelu on pikkuisen hankalampaa, kuin konventionaalisemman muovin työstö, mutta sujuu kuitenkin. Kaiken kaikkiaan Rodenin malli menee kasaan aika pienellä fiilauksella. Ainoat osat, jotka eivät oikein toimi, ovat runkoon kiinnittyvät W-tuet. Ne eivät oikein asetu paikalleen ja ne ovat hieman eri näköisetkin, kuin todellisessa lentokoneessa. Sisempien v-tukien pitäisi kiinnittyä runkoon, ei ulompien tukien tyveen. Mallin detaljit ovat hienoja ja esimerkiksi kk:t luullakseni pikkutarkimpia mitä alalta löytyy. Lisäsin malliin takiloinnin lisäksi vain Moottorin ilmanottoputket nokan molemmin puolin, bensatankin korkin ohjaamon taakse oikealle ja itse bensatankin joka ihan pikkuisen näkyy tähystäjän kopperon kautta. Clerget-moottorin sylinterien edessä olevat venttiilien sauvat katsoin parhaaksi tehdä itse jäykästä metallilangasta. Sauvat ovat kyllä mallissa mukana muoviosina, jotka ovat vähän paksuhkot ja vaihtoehtoisesti myös fotoetsinä, jonka olin jo ajat sitten käyttänyt Sopwith Triplaneeni. Metallilanka on joka tapauksessa parmepaa kuin fotoetsi venttiilisauvojen detaljointiin, sillä pyöreitähän nuo sauvat olivat! Ohjaamoon lisäsin istuinvyöt, mikä oli kyllä harvinaisen turhaa vaivaa, sillä niitä ei yläsiiven alta näy, kuten ei muitakaan ohjaamon hienouksia, joita mallissa on mukana!

Kuten sanottu, ranskalaisten Sopwith 1 -koneiden on uskottu pitkään olleen kangasosiltaan lakatun pellavan värisiä. Vanhoja valokuvia tarkastellessa ei asiaa ihmettele, sillä alumiinijauheella terästetyllä maalilla siveltyjen koneiden metallinhohtoisuutta ei niissä usein näe. Olinkin varovainen metallisuuden kanssa koneen pääväriä sekoitellessani. Laitoin seokseen yhden osan Citadel Mithril Silveriä, yhden osan Fortress Graytä ja yhden osa Skull Whitea. Ennen hieman överiksi mennyttä säistämistäni ja puolikiiltävää viimeistelylakkausta pinta näyttikin oikein onnistuneelta, mutta ko toimet hävittivät metallisävyn lähes tyystin! Kuvissa se ei ainakaan näy. "Livenä" mallia katsellessa sen kyllä voi juuri ja juuri aistia. Rodenin siirtokuvat eivät ole laadultaan samalla tasolla sakennussarjojen muiden osien kanssa. Yhtiön on tiettävästi ollut vaikea päästä eroon epätyydättävästä siirtokuvia valmistavasta alihankkijastaan. Nytkin minulla oli siirtokuvien kanssa hankaluuksia. Peräsimen numerot menivät pirstaleiksi paikalle laitettaessa, vaikka olinkin suojannut ne kerroksella Liquid Decal Film -valmistetta! Optioita siirtokuva-arkissa toki on hyvin. Siitä saa merkinnät kahteen ranskalaiseen ja kahteen brittiläiseen koneeseen. Brittikoneita varten laatikosta löytyy vaihtoehtoinen yläsiipi.