Vuoden 1916 syksystä lähtien Ranskan Aviation Militaire oli niin SPAD -hävittäjien lumoissa, ettei muita hävittäjätyyppejä otettu palvelukseen kuin aivan pieniä eriä. René Hanriotin ja Pierre Dupontin suunnittelema HD-1 joutui monien muiden mukana hylätyksi, vaikka kyseessä oli poikkeuksellisen onnistunut kevyt ja ketterä hävittäjä, joka oli myös yllättävän lujarakenteinen ja nopea. Ranskan merivoimat hankkivat konetta kolmisenkymmentä kappaletta, mutta sotilasilmailun historiaan Hanriot HD-1 pääsi kuitenkin nimenomaan Italian ja Belgian ilmavoimien pääasiallisena hävittäjätyyppinä vuodesta 1917 aina sodan loppuun saakka. Molemmissa ilmavoimissa arvostettiin hävittäjäkoneiden ketteryyttä ja Hanriotia pidettiin SPADia parempana seuraajana vanhentuvalle Nieuport-kalustolle. SPADejakin molempiin ilmavoimiin toki hankittiin jonkin verran. Esimerkiksi Italian 18:sta hävittäjälaivueesta kaksi oli varustettu SPADeilla ja loput Hanrioteilla sodan viime vuosina. Belgialaiset ostivat kaikkiaan 125 ranskalaisvalmisteista Hanriot HD-1:tä. Italian ilmavoimat tilasi konetta peräti 1700 kappaletta. Näistä valmistui tosin vain 831, suurin osa Italiassa Macchin tehtailla.

René Hanriot oli suunnitellut lentokoneita jo ennen sotaa. Sodan alettua hän palasi lentokoneteollisuuden pariin, nyt uuden kumppaninsa Dupontin kanssa. Herrojen tehtaan ensimmäisiä merkittäviä tilauksia oli sarja Sopwith 1 (" 1½ Strutter") -koneita Ranskan ilmavoimille. Ei siis liene ihan sattumaa, että herrojen ensimmäisessä omassa tyypissä, HD-1:ssä, oli kovasti sopwithmaisia piirteitä. Erojakin kuitenkin esim. Sopwith Pupiin nähden oli. Siivet olivat pitkät ja kapeat. Ylätaso oli selvästi pidempi ja se taipui keskeltä loivassa kulmassa kärkiään kohti ylöspäin. Siivekkeet oli vain yläsiivissä. HD-1:n heikkoutena oli vain yhden konekiväärin antama tulivoima. Toisen Vickersin paino tuppasi heikentämään kevyen koneen suorituskykyä. Tästä huolimatta ainakin italialaisilla näyttää olleen joitakin kaksoi-Vickersillä varustettuja Hanriot HD-1:siä. Konekiväärin alkuperäinen paikka oli nokan vasemmalla puolella, mutta belgialaiset havaitsivat paremmaksi sijoituspaikaksi nokan keskikohdan ja italialaisetkin seurasivat heidän esimerkkiään. Italialaiskoneista säilyneissä valokuvissa näkee kuitenkin myös vasemmalle sijoitettuja konekiväärejä.

Belgialaisten Hanriotit oli ranskalaisten loppusodan tapaan maalattu viisivärisellä suojamaalauksella. Italialaiset HD-1:t olivat joko vaalean beigen värisiä tai alumiininhohtoisella maalilla peiteltyjä. Alumiininhohtoisissa koneissa oli moottorinsuojus ja nokan peltipäällystys, joka Hanrioteissa ulottui ohjaamon sivuille ja ylhäällä sen taaksekin, jätetty ilmeisesti maalaamatta. Joitakin italialaiskoneita oli maalattu epämääräisellä tummanvihreällä läiskäsuojamaalauksella.