Kolmitasoinen Caproni Ca 43. Hurja hökötys mutta toimi!

Italia tuli mukaan sotaan 1915. Ilmasotaa se kävi Itävalta-Unkaria vastaan itäisellä Välimerellä ja hyökkäsipä Italia Caproni-pommittajillaan myös Alppien yli suoraan Itävallan ytimeen.

Italialaisetkin hävittäjälentäjät lensivät ranskalaisilla koneilla. Italialainen Macchi rakensi Nieuporteja huomattavat määrät lisensssillä. Nieuporteista italialaiset siirtyivät Hanriot HD-1 -koneisiin. Myös SPAD VII ja SPAD XIII olivat italialaisten hävittäjälentäjien käytössä. Sodan viimeisenä vuotena Italia toi rintamalle myös aivan oman hävittäjänsä, Ansaldo A.1 "Balillan".

Ansaldo A1 oli ikäänkuin "pikkuveliversio" italialaisten maineikkaista yksipaikkaisista tiedustelukoneista ja pommittajista, Ansaldo SVA -sarjan koneista. Ansaldo -koneiden näköistä italialaista suunnittelua edustivat myös kaksipaikkaiset Pomilio- ja S.I.A. -koneet. SAML -kaksipaikkaiset olivat selvästi saksalaistyylisempiä.

Italialaiset olivat ilmapommitusten uranuurtajia. Jo vuonna 1911 he olivat pudotelleet pommeja Pohjois-Afrikassa saksalaisvalmisteisista Taube -koneista. Italialaisten merkillisimmmät ja mielenkiintoisimmat koneet 1. maailmansodassa olivat epäilemättä kolmimoottoriset Caproni -pommittajat, jotka toimivat täydellä teholla jo vuonna 1915, kun brittien Handley-Paget ja saksalaisten Gothat olivat hädin tuskin prototyyppiasteella. Capronien iskut olivat 1. maailmansodan mittapuulla varsin tehokkaita, mutta kovia olivat kyllä tappiotkin. Hitaat Capronit olivat monien Itävalta-Unkarin ässien tyypillisimpiä maaleja

Välimerellä italialaiset kävivät sotaa mm. lentoveneillä. Macchi kehitti sotasaaliiksi saadun Lohner -lentoveneen mallin mukaisesti omia lentoveneitään. Kuuluisin Macchin lentoveneistä oli yksipaikkainen hävittäjä M5.

Italilaiset alkoivat jo 1. maailmansodassa kokeilla läiskäsuojamaalausta, jota maa sittemmin 2. maailmansodassa käytti paljonkin. Suuret epämääräisenmuotoiset vihreät tai pienemmät vihreät ja ruskeat läiskät sudittiin suoraan luonnonpellavapohjalle. Ranskalaiset hävittäjät - myös Macchin lisenssillä valmistavat - noudattivat usein ranskalaista maalaustapaa. Kansallisuustunnuksena oli puna-valko-vihreä kokardi, mutta alkupuolella sotaa ei kokardia aina käytetty, vaan kansallisvärit vedeltiin trikolorina peräsimeen ja siipien alle niin, että vasemmat kärjet olivat punaiset ja oikeat vihreät.

Belgia oli Saksan miehittämä lähes koko sodan, mutta maan pienet ilmavoimat taistelivat urheasti Ranskasta käsin. Belgian hävittäjälaivueet käyttivät niinikään Nieuporteja ja Hanriot H.D.1 -koneita sekä sodan lopulla Sopwith Cameleita. Belgian kokardit olivat musta-kelta-punaisia. Laivuetunnuksina ainakin hävittäjissä oli valkoisia kasvien siluetteja ja peräsimissä ja moottorisuojissa käytettiin näyttäviä valko-vihreitä raidoituksia.

Turkkilaisten ja serbien ilmavoimista en tiedä paljoakaan. Turkissa ainakin lennettiin läsirintamalta poistetuilla saksalaiskoneilla ja saksalaiset kait niitä enimmäkseen myös lensivät.