Nieuport 10:n esimuoto, Nieuport XB lensi ensi kerran jo vuoden 1914 lopulla. Kone lienee ollut enimmäkseen Gustave Delagen suunnittelema, vaikka tämä olikin kutsuttu reservistä laivaston palvelukseen tyypin ensilennon aikoihin. XB perustui sekä yksitasoiseen Nieuport X:ään että Delagen vuoden 1914 Gordon Bennett -kisoja varten suunnittelemaan yksipaikkaiseen puolitoistatasoiseen koneeseen. XB.ssä oli Nieuportin yksitasoille tyypillinen pyöristetty korkeusvakaaja. Ylä- ja alatasojen jänneväli oli sama. Tuotantoon päätyneessä Nieuport 10:ssä oli korkeusvakaaja uudistettu, sivuperäsin suurennettu ja alatasoa lyhennetty. Varhaisissa Nieuport 10 -koneissa tähystäjä istui edessä ja lentäjä takana. Tähystäjää varten oli yläsiivessa pyöreä aukko, jonka läpi tämä saattoi seisaalleen nousten työntyä käyttelenään yläsiiven etureunaan kiinnitettyä kk:ta. Käytännössä idea ei toiminut ja myöhemmän tuotannon koneissa ei pyöreää aukkoa ollut. Monissa koneissa oli sen sijaan suorakaiteen muotoinen, sellofaanipäällysteinen "tähystysikkuna" ylätason keskiosassa. Myöhemmissä Nieuport 10:ssä vaihdettiin myös tähystäjän ja lentäjän paikkaa. Kun lentäjä siirrettiin eteen, jouduttiin myös yläsiivestä tulevien siivekkeiden ohjaustankojen paikkaa siirtämään niin, että ne tukkivat ohjaamoon pääsyn sivusta. Lentäjä joutuikin könyämään toimistoonsa tähystäjän puolelta ja tämän vuoksi korvattiin istumapaikkojen välissä ollut v-tuki teräskaarella, jonka ali lentäjä pääsi kulkemaan.

Nieuport 10 -koneita alkoi tulla ranskalaisten laivueiden ja brittien RNAS:n käyttöön keväästä 1915. Kone oli tarkoitettu kaksipaikkaiseksi tiedustelukoneeksi, mutta pian huomattiin tyypin käyttökelpoisuus myös hävittäjänä. Yksin lennettynä ja myöhemmin varta vasten yksipaikkaiseksi muunnettuna Nieuport 10 c.1:nä kone oli varsin nopea ja ketterä. Se pärjäsi hyvin saksalaisten pelätyille Fokker Eindeckereillekin. Ranskalaiset käyttivät tyyppiä lopulta melko paljon yksipaikkaisena hävittäjänä ennen Nieuport 11 Bébén saapumista rintamalle vuoden 1916 keväällä. Tämän jälkeen Nieuport 10 palveli vielä tiedustelukoneena. Rintamakäytössä se korvattiin Nieuport 12 -koneilla ja muilla kaksipaikkaisilla vuoden 1916 kuluessa.

Nieuport 10 palveli myös muiden ympärysvaltojen lentojoukoissa. Italiassa Macchi rakensi lisenssillä n. 240 Nieuport 10 -konetta ja tyyppi oli rintamakäytössä aina vuoteen 1917. Italialaisetkin käyttivät tyyppiä myös yksipaikkaisena hävittäjänä, mutta Nieuport 11:n tullessa italialaisten hävittäjälaivueiden pääkalustoksi Nieuport 10 palasi tiedustelukoneeksi, missä ominaisuudessa tyyppiä käytettiinkin aina vuoteen 1917. Venäläiset käyttivät Nieuport 10:tä paljon ja sekä Duks että Lebedev valmistivat sitä myös lisenssillä. Venäläiset kutsuivat varhaista, takapenkiltä ohjattavaa versiota typ 9:ksi. Venäläisten lisenssillä valmistetussa Nieuport 9:ssä oli ilmiesesti ranskalaista mallia pidempi ja kapeampi yläsiipi. Muita venäläisten muunnoksia olivat yksipaikkaiset Nieuport 10 bis -hävittäjät joissa oli joko 100 hv Gnome tai 120 hv Le Rhône 9J -moottori. Venäläiset käyttivät Nieuport 10 -tyyppiä vielä sisällissodassaan 1920-luvun alussa. Suomen vuoden 1918 sisällissodan molemmille osapuolille tuotiin Venäjältä Lebedevin valmistamia kaksipaikkaisia Nieuport 10:ä, joissa lentäjä istui edessä.

Nieuport 10 -koneet olivat eneimmäkseen luonnonpellavan värisiä tai mahdollisesti ranskalaisella hailakankeltaisella ecru -värillä siveltyjä. Rungon kulmat ja siipien reunat oli vahvistettu tummanruskealla nauhalla. Nokan alumiiniosat oli jätetty maalaamatta, vaneriosat mahdollisesti maalattu harmaalla. Joissakin ranskalaisissa ja italialaisissa koneissa näyttää olleen yläpinnoilla tumma, yksivärinen suojamaalaus. Venäläisten Lebedev-valmisteisten Nieuport 10:ien uskotaan olleen kangasosiltaan venäläisellä ruskehtavalla lakalla käsitellyt. Duksin koneet sen sijaan saattavat olla olleet harmaaksi maalattuja tehtaan yksipaikkaisten Nieuportien tapaan.