Vuoden 1915 loppupuolella länsirintamalle tullut Nieuport 11 oli varsinaisesti ensimmäinen Gustave Delagen suunnittelemista v-tuellisista puolitoistatasoisista yksipaikkaisista Nieuport -hävittäjistä. Isommasta kaksipaikkaisesta Ni 10 -koneesta oli tosin aiemmin muunneltu myös yksipaikkaisia Ni 10c1-koneita. Ni 11 sai lempinimekseen Bébé, "vauveli". Nimen vakiintumiseen vaikutti varmasti se, että Ni 11 näytti aiemman Ni 10:n vauveliversiolta (vrt. Sopwith " 11/2 Strutter" ja Sopwith "Pup"). Varsinaisesti Bébé-nimen etymologiaksi selitetään alkuperäinen tyyppimerkintä Nieuport BB-XI, jossa toinen b viittasi kaksitasoisuuteen ja toinen ranskalaisten lentokoneluokituksen b-tyyppiin, eli yksipaikkaiseen yksimoottoriseen koneeseen. Myöhemmin, kun koneet aseistettiin, tuli tyyppimerkinnäksi c1.

Ni 11 ei ollut Ni 10:n pienennetty versio, vaan se perustui Gustave Delagen jo vuoden 1914 Gordon Bennet -kisoja varten suunnittelemaan kilpailukoneeseen. Ni 11 oli tyylikäs, siro ja ketterä kone, joka suorituskyvyllään pesi saksalaisten pelätyt Fokker Eindeckerit mennen tullen. Aseistus ei vielä ollut tehokkuudeltaan Fokkerien tasolla, sillä tahdistimet ja keskeyttimet olivat vielä ranskalaisilla kehittelyvaiheessa. Potkurin kehän läpi ampuvaa Lewis-konekivääriä kuitenkin jo kokeiltiin ja mm. ranskalaisten varhaisella ässällä, Jean Navarrella oli sellainen punaisessa Nieuport Bébéssään.

Bébé näytti kyntensä Verdunin taivaalla keväällä 1916. Se oli brittien DH2:n ohella tärkein yksittäinen konetyyppi, jolla saksalaisten "Fokker-vitsaus" pyyhkäistiin länsirintaman yltä. Tosin aika rajuin tappioin aluksi, sillä saksalaiset Fokker-veteraanit korvasivat kokokemuksella sen, mitä koneidensa huonommassa suorituskyvyssä menettivät. Juuri Nieuport 11 -koneilla alkoivat kuitenkin ranskalaisetkin saada laajempaa hävittäjäkokemusta ja useimmat maan sittemmin legendaarisiksi ässiksi kohonneista lentäjistä lensivät Bébéllä vuoden 1916 alkupuoliskolla.

Pitemmän päälle Bébén rakenne alkoi osoittautua liian heiveröiseksi. Varsinkin yhden pitkittäistuen varaan rakennetut alasiivet tuottivat ongelmia, ne kun tuppasivat vääntymään väärään asentoon tukisalkonsa ympäri. Kevään ja kesän 1916 aikana länsirintaman Ni 11 koneita alettiin korvata Ni 16-koneilla, mutta varsinkin kokonaan uudistetuilla Ni 17 -hävittäjillä, "Superbébéillä", joissa mm. juuri tuo alasiipi oli kahden salon varassa monien muiden uudistusten lisäksi.

Monien muiden Nieuportin tapaan myös Ni 11 palveli lähes kaikkien ympärysvaltojen ilmavoimissa. Brittien laivaston RNAS hankki niitä jo vuonna 1915. Italian Macci valmisti niitä lisenssillä yli 600 kappaletta ja osaa niistä käytettiin vielä vuonna 1917. Venäläinen Duks rakensi niinikään Ni 11-koneita lisenssillä. Joissakin Duks -Bébéissä lienee ollut niskatuki lentäjälle, jolloin ne olivat erehdyttävästi Ni 16:n näköisiä. Myös belgialaiset hävittäjälentäjät saivat ensikokemuksensa yleensä Ni 11 -koneilla.

Nieuport 11 -koneet olivat joko kirkkaalla lakalla siveltyjä tai tummanruskealla ja -vihreällä suojamaalattuja. Pellavanvärisissä koneissa lienee nokan vanetriosat maalattu ranskalaisten keltaisella ecru-sävyllä ja alumiiniosat jätetty maalaamatta. Voi myös olla, että koko kone oli maalattu ecru-sävyllä. Varhaisissa koneissa kiersi siipien ja peräsimen reunoja ja rungon kulmia tumma nauha. Kahdella värillä suojamaalatuissa koneissa lienee alapuoli myös ollut pellavanvärinen. Myös siipien ja peräsimen yläpuolen reunoja kiersi ohut vaalea, mahd. pellavanvärinen nauha. Italialaisissa Macci -Nieuporteissa oli siipien alapintojen lisäksi Italian trikolori usein maalttu myös moottorinsuojukseen. Duks Ni 11-koneiden väristä voi esittää vain arvailuja. Nokan vaneriosat näyttävät niissä usein selvästi muuta runkoa ja siipiä tummemmilta, kuten myöhemmissäkin Duksin rakentamissa Nieuport-malleissa.