Nieuport 17 oli Gustave Delagen suunnittelemista puolitoistatasoisista, v-tuellisista eleganteista Nieuport-hävittäjistä menestyksekkäin ja eniten valmistettu. Se muistutti monella tapaa edeltäjiään, Nieuport 11 ja 16 -hävittäjiä, mutta oli kuitenkin kokonaan uusi kone. Tärkein ero oli siipipinta-alan kasvu 13 neliömetristä 15:een. Tästä syystä Nieuport 17:ää on joskus tunnettu myös nimellä Nieuport 15 tai 15 metre. Myös rungon etuosa oli pyöristetty ja metalli- ja vanerirakenteinen. Moottorisuojus oli kokonaan uusi. Moottorina oli jo Nie 16:sta tuttu Le Rhône 9J. Tavallisin aseistus oli yksi nokalle asetettu tahdistettu Vickers-konekivääri, jota ranskalaiset olivat kokeilleet jo Nie 16 -koneissa, mutta josta nyt vasta tuli vakioase. Aluksi käytettiin paljon lisäaseena myös siiven päälle sijoitettua Lewisiä, mutta kahden kk:n paino ilmeisesti heikensi koneen suoritusominaisuuksia sen verran, että Lewisistä yleensä luovuttiin. Britit käyttivät Nie 17 -koneissaan sensijaan ensisijaisesti siiven päälle asetettua Lewisiä. Brittien käyttämällä Foster-jalustalla ase oli helppo vetää alas lippaan vaihtoa varten ja aseella saattoi ampua myös ylöspäin.

Nieuport 17:ää käyttivät kaikki ympärysvallat. Italia, Britannia ja Venäjä valmistivat sitä myös lisenssillä. Amerikkalaisetkin käyttivät sitä harjoituskoneena. Tullessaan länsirintamalle toukokuussa 1916 kone oli aivan ylivoimainen muihin ajan hävittäjiin verrattuna. Näkyvyys ohjaamosta oli hyvä ja lento-ominaisuudet mainiot. Kone "nousi kuin noita", kuten eräs brittiupseeri asian ilmaisi. Saksalaiset olivat sen verran paniikissa, että alkoivat jo tehdä kopioita Nieuport-hävittäjistä. Tunnetuin saksalaishävittäjiin päätynyt Nieuportin ominaisuus oli Albatros DIII:n siipiratkaisu v-tukineen kaikkineen. Syksystä 1916 käyttöön otetut Albatrossit olivatkin ensimmäiset saksalaiskoneet, jotka alkoivat Nieuport 17:lle pärjätä. Silti Nie 17 palveli menestyksekkäästi länsirintamallakin ainakin kevääseen -17 ja muilla rintamilla pitempäänkin. Se korvattiin osittain myöhemmillä Nieuport -malleilla, kuten Nie 23, 24, 24 bis, 25 ja 27, mutta enimmäkseen jo muilla konetyypeillä, kuten SPAD ja SE5a. Muutamien ässien suosikkina Nieuportit säilyivät muiden jo vaihtaessa uudempaan. Mm. Albert Ballin kerrotaan säilyttäneen henkilökohtaisen Nie 17 -koneen käytössä vielä silloinkin, kun hän jo oli ensimmäisen uusilla SE5 -koneilla lentäneen laivueen komentaja. Charles Nungesser lensi sinnikkäästi Nieuporteilla muiden jo vaihdettua SPADeihin.

Nie 17:n muunnoksia olivat hieman tehokkaammalla Le Rhône 9Jb -moottorilla ja uudella tahdistimella ( tai keskeyttimellä, jos tarkkoja ollaan) varustettu Nieuport 23 ja "kevennetty pitkän matkan saattohävittäjä" Nieuport 21. Ni 21:ssä palattiin Ni 11 -koneissa käytettyyn Le Rhône 9B -moottoriin. Länsirintamalla konetta käytettiin vähän, mutta venäläiset rakensivat sitä paljon lisenssillä ja käyttivät myös taistelukoneena. Nieuport 17 bis -koneessa kokeiltiin Clerget -moottoria ja pyöristettyä runkoa, josta sitten tulikin vakiorunko myöhempiin Nie 24, 25 ja 27 -malleihin.

Nieuport 17:t maalattiin usein hopeanhohtoisella maalilla ja ne saivatkin lempinimekseen "Hopeahaukka". Myös venäläiset Duks-valmisteiset ja italialaisen Macchin tekemät Nie 17 -koneet olivat hopeanhohtoisia ja mahdollisesti osa brittienkin tekemistä, sillä suurin osa britti-Nieuporteista oli hopeahaukkoja. Perus "khakilla" maalattuja Nie 17 -koneitakin briteillä oli. Osa ranskalaisista koneista oli maalattu kaksivärisellä suojamaalauksella.