Moottori	120 hv Le Rhône 9J
Jänneväli	8,22 m
Pituus	5,85 m
Korkeus	2,42 m
Huippunopeus	185 km/h
Lakikorkeus	5 300 m
Aseistus	Yksi eteenpäin ampuva tahdistettu Vickers-konekivääri ja toisinaan lisäksi potkurin kehän yli ampuva Lewis-konekivääri siiven päällä, briteillä myös pelkästään Lewis-konekivääri siiven päällä Foster-jalustalla.

Pyöreärunkoisten v-tuellisten Nieuportien kantamuoto oli Ni 17bis. Kone poikkesi Ni 17:sta aika lailla, vaikka se saikin vain alatyypin merkinnän. Esim. oman tyyppimerkintänsä saanut Ni 23 poikkesi Ni 17:sta paljon vähemmän. 130 hv:n Clerget 9B -moottorilla varustettu 17 bis tuli Nieuportien epävirallisen koelentäjän, Charles Nungesserin kokeiltavaksi marraskuussa 1916. Vaikka Nungesser oli koneesta aika innostunut, eivät ranskalaiset sitä juuri tilanneet. Englannin merivoimien RNAS sensijaan tilasi konetta alkuvuodesta 1917 ja pari laivuetta koneita tuli käyttöönkin, vaikka varsinkin Clerget -moottoreista oli pulaa.

Clergetin tultua Sopwith Camelin päämoottoriksi, lienee näiden koneiden suurimittainen tuotanto niellyt moottorit niin, että 17bis-mallista kehitetyssä Ni 24:ssä Nieuportin oli pakko palata tuttuun ja luotettavaan, mutta suorituskyvyltään hiukan heikompaan Le Rhône 9 Jb:hen. Ni 24:ssä oli pyöristetyt siivekkeen kärjet, vanerilla verhoillut siipien etuosat, uusi vanerinen peräsin ja kokonaan sisäiset ohjausvaijerit. Uusi peräsin vaan ei oikein tupannut kestämään ja malli jäi vähälle käytölle. Rakennevikojen takia 24bis -mallissa palattiin vanhaan tuttuun peräsimeen ja siitä tulikin ilmeisesti enemmän valmistettu malli kuin Ni 24:stä.

Nieuport 25 oli kokeilumalli, joka oli tiettävästi rintamakäytössä vain Charles Nungesserillä. Koneessa kokeiltiin taas Clerget-moottoreita, 130 hv:n 9B:tä ja peräti 200 hv:n 11 E:tä. Nungesserin koneessa N 5324 lienee ollut 9B ja N1895:ssä 11E. Voi myös olla että koneita oli vain yksi ja sekä moottori että sarjanumero vaihdettiin. N 1895 oli Nungesserin henkilökohtainen onnennumero ja se oli hänellä useissa Nieuporteissa.

Syksyllä käyttöön tullut Ni 27 oli viimeinen v-tukinen Nieuport-hävittäjä. Se ei paljon eronnut Ni 24:stä. Peräsimen puutteita oli korjattu ja laskutelineitä uusittu. Sitä tilattiin muutamia satoja brittien ja ranskalaisten laivueille. Koneet olivat käytössä aina huhtikuuhun 1918, mutta lähinnä kait siksi, että moottoripulan takia Spadeja, SE5a:ita, Cameleita ym. ei saatu tarpeeksi rintamalle. Aika oli jo ajanut v-tuellisten Nieuportien ohi länsirintamalla, mutta muilla rintamilla, mm. Venäjällä ja Lähi-Idässä pyöreärunkoiset Nieuportit palvelivat vielä pitkään. Harjoituskoneina niitä käytettiin myös ja sodan jälkeen niitä päätyi mm. Puolan ja Japanin ilmavoimille.

Aiempien Nieuportien tapaan myös iso osa pyöreärunkoisista Nieuporteista maalattiin "hopehaukoiksi". RNAS:n koneissa käytetiin myös brittien omaa "khakia" l. PC10:iä. Suojavärjätyissä Ni 27-koneissa käytettiin jo ranskalaisten loppusodassa suosimaa viisiväristä suojamaalausta.