Eduardin Nieuport 17 on huolella suunniteltu ja monia vaihtoehtoja sisällään pitävä rakennussarja, joka on tehty "suoraan laatikosta"- periaatteella niin, ettei mitään osia tarvitse muokata eri versioita tehdäkseen. Esimerkiksi kahdella erilaisella saumauksella varustetut moottorinsuojukset löytyvät setistä. Tässä RFC-versiossa ei ollut mukana aukollista yläsiipeä ja Vickers kk:ta, mutta muissa julkaisuversioissa nekin löytyvät. Nieuport 17:sta minulla on aika kasa kuvia ja referenssejä aina 1/48 mittakaavaisia piirroksia myöten ja kyllä tämä on niin tip top kuin toivoa sopii. Kaksi pikku kömmähdystä löytyy, mutta niihinkin osasin varautua Jari Juvosen hyvän malliarvion (http://koti.mbnet.fi/~jjuvonen/) perusteella: Laskutelineen etummaiset tuet ovat todellakin reilun millin liian pitkät (HUOM! eivät välttämättä enää, sillä Eduard on uudistanut Nieuport 17 -muottiaan! ks Nieuport 21). Kuulostaa paperilla niuhotukselta, mutta vaikuttaa mallin ulkonäköön yllättävän paljon! Näiden tukien pitää olla ihan suorassa kulmassa runkoon ja suorassa linjassa etummaisten runkoon menevien siipitukien kanssa. Toinen pikkuinen, mutta varsin näkyvä korjattava on tuo perän laskuteline. Siitä kannattaa tehdä laskutelineen puuosa, leikata siitä n. 2-3 mm pois ja liimata etupuolelle metalliosa, joka vastaavasti ulottuu 2-3 mm puuosan yli. Referenssikuvia kanattaa tarkastella, jos kohta se voi olla vähän turhauttavaa, sillä laskutelineen malli vaihteli. En edes varmasti tiedä, oliko Baraccan koneessa tuommoinen kun tein (joten varmuuden vuoksi upotin sen "nurmikkoon" kuvatessani - ei vainenkaan vahinko tuo on). Varmaa on kuitenkin ettei puuosa ylettynyt maahan asti.

Ohjaamon detaljointi ei ole täydelinen, mutta aivan riittävä mielestäni ja sitä on helppo täydentää. Porasin istuimen selkään reikiä tehdäkseni siitä Nieuportin tyypillisen kevyen vanerituolin näköisen. Istuinvyöt tein itse koristeteipistä ja pikku metallinpaloista. Porasin vielä noille yläsiivessä olevista kahvahommeleista (onks nää ne "bungie chords", mistä Nieuport -kirjallisuus ohimennen puhuu? Mulla on Nieuport-kirjallisuutta vino pino, eikä mikään julkaisuista kerro mitä virkaa noilla jutuilla on!) lähteville sauvoille ihan reilut, sauvaa tilavammat reiät nokkapeltiin ohjaamon eteen, koska semmoiset Nieuporteissa oli. Moottoriin laitoin metallilangasta takaa sivulta koukaten sylinterin kärkiin tulevat putket. Paljon ne eivät näy.

Kuten sanottu, kk. on Hi Tech -modelsin resiiniosa. Takilointi on tehty 0,1 mm siimalla. Muuten malli onkin sitten suoraan paketista. Mallin hauskana kuluttajaystävällisenä yksityiskohtana mainittakoon vielä, että noita pikkuisia peräsimen ohjausvaijereiden kiinnitystappeja on ylen määrin. Ne kun ovat semmoista kokoa, että niitä lentää ping vaan pinseteistä pikkuosien salaiselle hautausmaalle ihan ilman herra Murphynkin lakeja varmasti muutama. Hankalin osa mallin rakentamisessa oli rungon etuosa alhaalta. Siinä oli aika paljon hiomista ja kittaamista ennekuin se oikein asettui muotoonsa.

Kone on siis Italian ykkösässän Francesco Baraccan ranskalaisvalmisteinen Nie 17 vuodelta 1916. Italian kansallistunnuksena toimivat siipien alapuolten leveälti punaiseksi ja vihreäksi maalatut kärjet. Kuin onnen kauppaa löytyi varastostani tismalleen perän siirtokuvan sävyiset maalit, Revellin punainen 31 ja Molakin 12 G Emerald. Hopeamaalin saaminen tasaiseksi pensselillä oli taas kerran yhtä hemmettiä, mutta opin tällä kertaa semmoisen konstin, että epätasaisia kohtia voi jossain määrin korjailla lähes kuivalla pensselillä hopeamaalia päälle töpöttäen. Eduardin siirtokuvat ovat yksityiskohtaiset. Kaikki pikku TYPE 17 ja sarjanumero -siirtokuvatkin siipiin ja peräsimeen ovat mukana. En tosin tiedä oliko Baraccan koneessa noita numeroita siipien punaisen ja vihreä maalin päällä. Jos kansallisuustunnukset maalattiin vasta Italiassa, ne todennäköisesti vedettiin yli.

Kaunis lentokone ja markkinoiden paras injektiorakennussarja siitä aivan epäilemättä. Eduardin Nieuporteja täytyy tehdä lisää!