Yhä vieläkin toiminnassa oleva Algemaine Elekrizitäts Gesellschaft, AEG, tuli 1. maailmansodassa tunnetuksi erityisesti kaksipaikkaisista G-tyypin pommikoneistaan. Yhtiö teki kuitenkin myös huomattavan määrän C-tyypin kaksipaikkaisia tiedustelu- ja yhteyskoneita.

AEG C.I perustui suoraan saman valmistajan aseistamattomaan B.II-tyyppiin. Pienikokoisemmassa C.II:ssa oli jo C.IV:ssäkin käytetty typäkkä "pulleavatsainen" teräsputkikehikon varaan rakennettu tukeva vanerirunko ja kookas pystyssä sojottava pakoputki. Nämä ominaisuudet antoivat aiheen AEG C-tyyppien lempinimelle "sarvikuono". AEG C.III oli hieman Roland C.II:ta muistuttanut kokeilumalli, joka ei tullut sarjatuotantoon.

C.IV-mallissa palattiin siis C:II:ssa käytettyyn runkoon, mutta siipiä oli pidennetty huomattavasti. C.IV:stä tuli AEG:n C-tyypeistä eniten valmistettu. C.IV tuli käyttöön vuoden 1916 keväällä ja joitakin koneita oli rintamapalveluksessa vielä sodan lopussa. Eniten AEG C.IV:ää oli käytössä eri rintamilla kesäkuussa 1917, yhteensä 170 konetta. C.IV:n muunnoksina mainitaan C.IVN, yöpommittajaversio pidennetyin siivin, sekä Fokkerin lisenssillä valmistama C.IVa, jossa käytettiin ilmeisesti 180 hv:n Argus-moottoria. C.IV:ään perustuivat myös AEG:n panssaroidut J-luokan koneet J.I ja J.II.

AEG C.V muistutti ilmeisesti C.IV:ää, mutta se oli varustettu tehokkaammalla, 220 hv:n Mercedes D.IVa -moottorilla. C.VII:ssä palattiin Mercedes D.III -moottoriin. Koneen siipiä oli lyhennetty ja yläsiivet oli käännetty hieman taaksepäin. C.VIII:n jänneväliä oli lyhennetty entisestään ja peräsintä oli uudistettu. Kaikki nämä vuosina 1916 ja -17 käyttöön otetut mallit olivat valmistusmäärilttään ilmeisesti varsin vähäisiä.