Fokker Eindecker on eittämättä tärkeä merkkipaalu yksipaikkaisten hävittäjäkoneiden ja koko ilmasodan historiassa. Se oli ensimmäinen hävittäjäkone, jossa oli potkurin kehän läpi ampuva tahdistettu konekivääri. Ensimmäinen potkurin kehän läpi ampuvalla konekiväärillä varustettu hävittäjä se ei kuitenkaan ollut. Ranskalaiset olivat jo alkuvuodesta 1915 käyttäneet yksipaikkaisissa Morane-Saulnier L -tyypin koneissa systeemiä, jossa potkurin kohdalle sattuneet kk:n luodit yksinkertaisesti kimmahtivat sivuun lapoihin kiinnitetyistä teräslevyistä. Näillä koneilla ranskalaiset olivat saavuttaneet jo kohtalaista menestystä ja ensimmäiset hävittäjä-ässätkin olivat syntyneet. Yksi näistä ässistä, Roland Garros, teki sitten huhtikuussa 1915 pakkolaskun saksalaisten puolelle ja antoi idean tuoreeltaan saksalaisten käsiin. Anthony Fokkerille, joka oli jo työskennellyt jonkinlaisten tahdistinideoiden parissa, ei ranskalainen epäelegantti ratkaisu riittänyt. Hänen ryhmänsä kehitti nopeasti ranskalaisten idean pohjalta todellisen tahdistimen konekiväärille, joka sitten asetettiin Fokker M.5 -koneen nokalle.

Fokker E-tyypit, varsinkin eniten valmistettu EIII, valtasivat Euroopan ilmaherruuden aina kevääseen 1916. Puhuttiin oikein "Fokker-vitsauksesta". Ranskalaisille Eindeckereiden menestys oli varmasti katkera pala. Konekiväärin lisäksi kun koko muukin kone oli oikeastaan kokonaan kopsattu ranskalaisilta. Oberursel-moottori oli Le Rhônen kopio ja Fokker M.5, johon E-tyypit perustuivat, oli puolestaan hyvin pitkälle Morane-Saulnier H-tyypin jäljitelmä. Saattoipa brittejäkin pikkuisen harmittaa, sillä Anthony Fokker oli aluksi tarjonnut jo 1913 ensilentonsa tehnyttä konetta ensin briteille, mutta kone ei heille kelvannut! Vasta sitten Fokker siirtyi Saksaan.

Fokker Eindeckerit eivät oikeastaan olleet mitään erityisen hyviä lentokoneita, mutta tahdistettu konekivääri antoi niille ratkaisevan edun ilmataisteluissa. Teho olisi varmasti ollut vielä suurempi, jos saksalaiset olisivat organisoineet hävittäjäyksikkönsä paremmin. Eindeckerien kausi antoi myös saksalaislentäjille etumatkaa kokemusessa ja hävittäjätaktiikan kehittämisessä. Kokemus oli valttia vielä keväällä 1916 Verdunin yllä, kun ranskalaisilla oli jo käytössään paremmat koneet, ensin Morane N ja sitten Nieuport 11. Nieuport 17 -koneiden tullessa länsirintamalle kesällä 1916 oli Fokker E-tyyppien aika armotta ohi länsirintamalla. Itärintamalla niitä käytettiin kuitenkin pidempään ja myös Turkin ilmavoimilla oli saksalaisten pilottien lentämiä Eindeckereitä. Itävalta-Unkarin ilmavoimat käytti myös jonkin verran Fokker E-tyyppejä.

Fokker E I oli siis konekiväärillä varustettu M.5. E II:ssa siirryttiin 80 hv:n Oberurselista 100 hv:n koneeseen. Hyvin nopeasti edellä mainittuja seurannut, hieman paranneltu E III oli eniten valmistettu tyyppi. Siinä kokeiltiin myös kaksoiskonekivääriä, mutta toisen kk:n paino heikensi koneneen suorituskykyä liikaa. Alkuvuodesta 1916 tuli käyttöön Fokker E IV, jossa oli 160 hv:n kaksirivinen Oberursel ja kaksoiskonekivääri. Max Immelman kokeili mallissa jopa kolmea konekivääriä. E IV oli E III:sta nopeampi, mutta myös kömpelömpi. Sitä valmistettiin vain vähän. Kaikkiaan E-tyyppejä I - IV valmistettiin n. 450. Yli 300 näistä lie ollut E III:sia.