FOKKER EV/DVIII


Moottori Pyörivä 110 hv Oberursel U.II (tai Thulin-valmisteinen Le Rhône 9J)
Jänneväli 8,4 m
Pituus 5,86 m
Korkeus 2.82 m
Huippunopeus 185 km/h
Lakikorkeus 6 300 m
Aseistus Kaksi tahdistettua LMG 08/15 "Spandau" -konekivääriä

Reinhold Platzin suunnittelema Fokker EV oli aikaansa edellä ollut lentokone. Eihän tuohon tarvitse kuin kuvitella lasikuomu ohjaamon ja siiven väliin, niin jo näkee, että siinähän on pienkoneen perustyyppi, joka on käytössä tänä päivänäkin! Fokker EV:ssä Platzin suosima yksinkertaisuus on viety huippuunsa. Jo Fokker DVI:ssa ja DVII:ssä käytettyä jyrkkäprofiilista nostavaa yläsiipeä on kehitetty edelleen ja vähäisempi alasiipi on jätetty kokonaan pois. Fokker EV:n siipi oli kokonaan vaneripäällysteinen ja modernisti kärkiään kohti kapeneva.

Useita eri prototyyppejä koneesta osallistui Adlershofin hävittäjäkilpailuun kesäkuussa 1918. Koneet osoittautuivat loistaviksi ja ketteriksi vielä 5 km korkeudessakin ja näkyvyys ohjaamosta oli omaa luokkaansa. Vanhalla Oberursel U.II - moottorilla varustettu prototyyppi ei ollut paras, mutta se valittiin sarjatuotantoon, koska ko moottoreita, samoin kuin aivan samanlaisia, Fokker Dr 1 -koneita varten tilattuja ruotsalaisia Le Rhône -moottoreita oli saatavilla.

Jasta 6 alkoi saada Fokker EV-koneita jo elokuussa 1918. Koneen siivissä ilmeni kuitenkin taipumus hajota kesken lennon ja muutaman pahan turman jälkeen kone vedettiin pois käytöstä. Aluksi arveltiin, että Platzin hieno siipikonstruktio ei yksinkertaisesti kestänyt aerodynaamista stressiä, mutta tarkempi tutkimus osoitti, että Fokker-kolmitason vaikeudet toistuivat Fokker EV:ssä. Siiven murtuminen johtui huonosta työn jäljestä ja puuaineksesta. Onnettumuuskoneiden siiven sisään oli päässyt kosteutta ja liimaukset irtosivat.

Korjatut EV:t tulivat rintamalle viimein lokakuussa 1918 ja ehtivät osallistua taisteluihin vajaan kuukauden. Nyt tyyppimerkintänä oli DVIII, sillä tasojen määrään perustuvasta yksipaikkaisten E, D ja Dr -luokittelusta oli luovuttu. Kaikki yksipaikkaiset olivat nyt D-tyyppiä. Jos sota olisi vielä jatkunut muutamankin kuukauden, olisi DVIII varmasti näyttänyt kyntensä puhumattakaan sen jo valmiiksi suunnitelluista tehokkaammista seuraajista. Sodan jälkeen Fokker DVIII palveli ainakin Hollannin ja Puolan ilmavoimissa.