Fokker EV/DVIII - DML Dragon 1/48

Rakentaja: Harri Huopainen

Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana!


DML Dragonin Fokkerit ovat tämän ensimmäisen yritykseni perusteella maineensa ja hintansa (150 mk) väärttejä aivan varmasti! "Suoraan laatikosta" -ajattelu on viety näissä loppuun asti. Jopa pianolanka (tosin pikkuisen paksuhko) ohjausvaijereita varten löytyy laatikosta. Mallin suunnittelu ja rakennettavuus hipovat täydellisyyttä. Niin muovi, metalli, kuin fotoetsiosatkin istuvat loistavasti paikalleen. Osia on paljon ja puuhaa riittää, mutta todella vaikeata ei ole missään kohdin. Kittiäkään en muistaakseni tarvinnut lainkaan. Vaativin paikka ovat konekiväärit, joiden jäähdytin täytyy itse pakottaa putkeksi suorasta fotoetsistä. Vaiva saa kuitenkin palkkansa, sillä ovathan nuo todella ilmajäähdytteisen näköiset konekiväärit hienot!

Vain yhdessä pienessä kohdassa mallin suunnittelu on mennyt penkin alle, sanan varsinaisessa merkityksessä! Jos ohjaamon kompassin nimittäin sijoittaa sille varattuun reikään, niin se jää istuimen alle. Toinen kohta, jossa ehkä kannattaa poiketa piirrustuksista ovat pakoputket. Ne ovat nimittäin rungonpuolikkaiden kiinteät osat ja ja hankalia kun koko kyljen peittävää lozenge-siirtokuvaa panee paikalleen. Ne siis kannattaa leikata irti ja liimata kiinni siirtokuvat kiinnittämisen jälkeen.

Itselläni ei hirveän tarkkoja referenssejä Fokker EV/DVII:sta ole käytössä. Tätä mallia ovat netissä selostaneet kuitenkin aika niuhotkin tyypit siitä mitään huomauttamista löytämättä. Tai no, jotkut ovat valittaneet että metalliset siipituet ovat jopa liian ohuet (harvinainen vaiva!) ja paksuntaneet niitä maalikerroksilla. Eniten valitusta on aiheuttanuyt lozenge, jota on saanut mainesanoja "kauhea" ja "hirveä". Kieltämättä Dragonin nelivärilozenge kolkuttelee tulkinnan äärirajoja, mutta minusta pysyttelee kuitenkin niiden sisällä. Luullakseni lozenege-erissä oli kuitenkin eroja ja tämänkin näköistä on saattanut olla... Minua häiritsee kuitenkin lopulta enemmän tuo kyljen kolmosen liika läpinäkyvyys. Kentällä päälle maalatut merkinnät toki kuulsivat usein läpi, mutta..

Tämä on Saksan merivoimien Marine Feld Jasta 3:n Hans Goerth -nimisen 7:n pudotuksen ässän Fokker DVIII aivan sodan lopulta. Paketissa tulee komea Hans Goerthin resiininen rintakuvakin niille, joita patsaat miellyttävät. Periaatteessa tämä on mallin ainoa siirtokuvavaihtoehto, mutta käytännössä mukana tulee myös Jasta 6:n siirtokuvat kesältä -18. Vain kyljen sarjanumero puuttuu. samaa malliahan saa eri paketissa myös tuona Jasta 6 -versiona. Kesällä -18 kone oli vielä tyyppimerkinnältään EV. Eri siirtokuvavaihtoehdot eri paketissa on Dragonin tyyli muissakin Fokkereissa.

Säistin konetta hieman litkuttamalla ja laitoin moottorinsuojukseen ja nokan päällipeltiin myös kohtia, joista maali on kulunut pois. Siiven kiiltävään lakkaan tein kuluneisuutta etureunaan ja saumakohtiin vesihiontapaperilla. En nyt sitten tiedä, näyttääkö lopputulos sään pieksemältä lakatulta vanerilta vai vain huonosti lakatulta muovimallilta (sivukuvassa siiven takareunassa näkyvä harmaa on kyllä ihan pölyä. Ai ai ai, pitäs olla tarkempi kuvaushetkellä!!)

Hieno rakennussarja. Kun Nieuport -kuumeeni vähän hellittää, käyn kaapissa odottavien Dragonin Fokker DVII:n ja Dr.1:n kimppuun. Suosittelen!