Luft-Verkers Gesellschaft valmisti jo sodan alkuvaiheessa pieniä sarjoja aseistamattomia kaksipaikkaisia B-tyypin tiedustelukoneita. Näiden pohjalta kehitettiin LVG C-tyypit, jotka olivat ensimmäisiä aseistettuja saksalaisia tiedustelukoneita. Koneiden suunnittelija Franz Schneider oli myös suosituksi muodostuneen tähystäjän konekivääreissä käytetyn rengasjalustan suunnittelija. Eniten valmistetussa CII -mallissa oli myös eteenpäin ampuva tahdistettu Spandau -kk.

Vuonna 1917 koelennetty ja nopeasti sarjatuotantoon otettu LVG CV oli kokonaan uudistettu kone, jonka suunnitteli DFW:n entinen pääsuunnittelija. Siksi kone elegantteine virtaviivaisine vanerirunkoineen ja "sudekorentosiippineen" muistuttikin hieman DFW:n menestyksekästä CV -mallia. DFW CV:n ja Rumpler CIV:n ohella LVG CV:stä muodostui vuoden -17 lopun ja -18 alun eniten käytetty saksalainen tiedustelukone. Kaikki kolme konetta saavuttivat yli 6 km lakikorkeuden ja olivat hyvin aseistettuna koneina kunnioitettava vastustaja ympärysvaltojen hävittäjille.