Edmund Rumplerin tehdas kunnostautui jo ennen sotaa itävaltalaisen Taube -koneen saksalaisena valmistajana. Kun Rumpler menetti Tauben valmistuksen yksinoikeuden alkoi tehdas suunnitella myös omia koneita. Rumpler C.I oli ilmeisesti Rumplerin aivan oma hanke, jonka kehitykseen ei ollut saatu valtion varoja. Kone oli yksi ensimmäisiä erityisesti aseistetuksi c-tyypiksi suunnitelluista saksalaiskoneista ja sen suorituskyky hämmästytti ilmavoimien tarkastajat prototyypin tullessa kokeiltavaksi vuoden 1915 kesällä. Kone oli nopein uudella Mercedes D. III -moottorilla varustetuista konetyypeistä. Se kiipesi 2000 metriin 18 minuutssa ja 3000 metriin 35 minuutissa. Ajat olivat vain noin puolet siitä, mitä c-tyypeiltä vuonna 1915 edellytettiin! Itse asiassa Rumpler C.I oli monessa suhteessa suorituskykyisempi kuin Fokker Eindecker -hävittäjät.

Rumpler C. I oli tyypillinen virtaviivainen saksalainen kaksipaikkainen. Sen enimmäkseen puurakenteinen ja kangaspäällysteinen runko oli ohjaamon ja tähystäjän kopin kohdalta vahvistettu teräsputkilla. Rakenne oli kevyt mutta vahva. Häkki suojasi miehistöä koviltakin tärskyiltä. Runko oli myös nokasta ja perästä vahvistettu vanerilla Rumplerille ominaiseen tapaan. Yläsiiven johtoreunaan asetettu puolipyöreä jäähdytin muodostui sittemmin niin ikään Rumplerin tavaramerkiksi.

Rumpler C.I oli kovassa käytössä länsirintamalla vuoden 1915 lopulta seuraavaan syksyyn. Se toimi menestyksekkäästi monissa tehtävissä, mm. tiedustelukoneena, pommittajana ja tykistön tulenjohdossa langattomalla lennättimellä varustettuna.

Vuoden 1916 lopulla alkoivat saksalaiset siirtyä länsirintamalla käyttämään luokan IV, eli 200-260 hv:n moottoreilla varustettuja tiedustelukoneita ja Rumplerkin siirtyi tuottamaan Rumpler C. IV -koneita. Rumpler C.I pysyi kuitenkin hyvien ominaisuuksiensa takia haluttuna koneena muilla rintamilla ja varsinkin koulukoneena. Konetta valmistivat lisenssillä ainakin Hannoversche Waggofabrik, Märkische Flugzeugwerft, Germania ja Hansa-Brandenburg. Mercedes D.III kehittyneenpine versioineen muodostui vakiovoimanlähteeksi lähes kaikkiin loppusodan saksalaishävittäjiin, joten Rumpler C.I:n lisenssituotannossa jouduttiin etsimään muita moottoreita. Hannoverin valmistama, Argus-moottorilla varustettu C.Ia oli paljon käytössä itärintamalla, Turkissa ja Lähi-Idässä. Muilla moottoreilla varustettiin lähinnä koulukoneita.

Rumpler C.I palveli sodan loppuun asti, joten sen palveluskausi muodostui poikkeuksellisen pitkäsi. Vielä sodan jälkeenkin C.I oli käytössä Puolassa ja Baltian maissa. Pitkästä palvelukaudesta johtuen Rumpler C.I:n viimeistelyissä nähtiin kaikki saksalaisten värien kaudet. Ensimmäiset, vuoden 1915 koneet olivat maalaamattomia. Vuonna 1916 tuli Rumplereissakin käyttöön vaalean siniharmaa "taivassuojaväri" kangasosiin. Sittemmin C.I:ssä nähtiin niin punaruskea-tummanvihreä, kuin violetti-tummanvihreä -raitasuojamaalauksiakin ja lopulta myös valmiiksi painetulla "lozenge"-kankaalla verhoiltuja koneita.