Edmund Rumpler suunnitteli erinomaisia tiedustelukoneita Saksan ilmavoimille koko sodan ajan. Eräs eniten valmistetuista oli Rumpler C.IV, joka oli saksalaisten tärkeimpiä kaksipaikkaisia työjuhtia vuosina -17 ja -18 DFW C.V:n sekä LVG C.V:n ja C.VI:n ohella. C.IV oli käytössä vuoden 1917 alusta sodan loppuun ja siitä tehtiin monia muunnelmia eri käyttötarkoituksiin. Muunnelmille annettiin omia tyyppinumeroitaan, mutta ne kaikki olivat ulkoisesti hyvin samannäköisiä ja vaikea erottaa toisistaan esim vanhoissa valokuvissa. C.V oli Mercedes -moottorilla ja siipien alle asetetuilla pommitelineillä varustettu pommittaja, C.VI - josta myöhemmin käytettiin tyyppimerkintää C.IV Rubild - oli varustettu Mercedes-moottorilla ja Messter -automaattikameralla. Vastaava Maybach-moottorinen versio oli C.IV Rubild Mb. Rumpler C.VII oli joulukuussa 1917 rintamalle tullut parenneltu versio C.IV:stä Maybach moottorilla ja C.IX samainen kone varustettuna lisäpolttoainesäiliöllä pitkän matkan tiedustelutehtäviä varten. Pfalzin valmistama Rumpler C.IV (Pfalz), josta käytettiin myös tyyppimerkintää Pfalz C.I, oli harjoituskone, jonka alasiivissäkin oli siivekkeet. Suomen ilmavoimien käytössä ollut Rumpler C.VIII muistutti sekin rungoltaan Rumpler C.IV:ää, mutta oli siipiensä puolesta vallan toinen kone.

Rumpler C. IV perustui monelta osin edeltäjäänsä C.III:een, jota oli rakennettu pieniä määriä. C.III:ssa oli fokkermainen pisaranmuotoinen sivuperäsin eikä lainkaan sivuvakaajaa. Vielä Rumpler C.IV:n prototyypissäkin vakaaja puuttui, mutta sarjatuotantokoneissa se jo oli. Ensimmäisissä sarajatuotetuissa C.IV:ssa oli iso spinneri ja sen käyttöä myötäilevä nokan muotoilu, mutta n. koneen 8450/16 kohdalla lienee siirrytty pyöristettyyn nokkaan ilman potkurin navan päälle asetettua isoa kupumaista spinneriä. Rumpler C.IV:n tunnusomaisia piirteitä olivat hyvin lievässä kulmassa taakse käännetyt "sudenkorentosiivet" ja siro "siipimutterin muotoinen" korkeusperäsin. Kone oli nopea ja kuulu siitä, että se säilytti lento-ominaisuutensa myös hyvin suurissa korkeuksissa. Kovin helppo C.IV ei tosin ollut lentää. Kone sakkasi kaarteissa herkästi tottumattoman pilotin käsissä. DFW C.V:n sekä LVG C.V:n ja C.VI:n tapaan myös Rumpler C.IV oli liittoutuneiden hävittäjille erittäin vaikea saalis.

Rumpler C.IV:n huikeaa lakikorkeutta, n. 5 000 m Mercedes-moottorilla ja Maybachilla yli 6 000 m, käytettiin hyväksi kehiteltäessä kattavaa valokuvakartoitusta. Näissä korkeuksissa uusilla Messter-kameroilla varustetut C.IV Rubild -tyypit saivat operoida rauhassa vihollishävittäjiltä. Yli 5 000 metrissä tarvittiin koneisiin jo vakiovarusteena happilaitteet ja sähköllä lämmitettävä puku molemmille miehistön jäsenille.

Rumpler C.IV-koneita valmistettiin kolmella tehtaalla. Rumpler Werke valmisti n. 700 konetta, Bayerische Rumpler Werke n. 350 ja Pfalz harjoituskoneitaan satakunta.

Rumpler C.IV oli useimmiten viimeistelty kahdella tai mahdollisesti kolmella suojavärillä, jotka oli levitetty ruiskulla koneen yläpinnoille selkeinä raitoina tai - varsinkin rungoissa- epämääräisempinä läiskinä. Koneen alapinta ja siipituet lienee yleensä maalattu vaaleansiniseksi. Yläpinnan suojavärit lienevät useimmin olleet tummanvihreä ja violetti, jotka määritettiin virallisesti saksalaisten suojaväreiksi keväällä 1917 punaruskea/tummanvihreä ja punaruskea/tummanvihreä/vaaleanvihreä yhdistelmien tilalle. Vielä joulukuussa 1917 brittien sotasaaliiksi saama 8500/16 oli raportin mukaan maalattu kolmella värillä: ruskea, tummanvihreä ja vaaleanvihreä. Painetulla "lozenge" -kankaalla verhoiltuja Rumpler C.IV -koneita näkee jonkin verran vanhoissa valokuvissa, mutta nämä saattavat olla peruskorjattuja ja uudelleenverhoiltuja koneita.