Albatros C.III


Moottori 150 hv Benz Bz.III tai 160 hv Mercedes D.III vesijäähdytteinen rivimoottori.
Jänneväli 11,69 m
Pituus 8.00 m
Korkeus 3,07 m
Huippunopeus 140 km/h
Lakikorkeus 3400 m
Aseistus Rengasjalustainen Parabellum kk tähystäjällä sekä yksi eteenpäin suunnattu tahdistettu LMG 08/15 "Spandau" -konekivääri nokalla myöhemmän tuotannon koneissa. Neljä pommia rungon sisäisessä telineessä, maksimipommikuorma n. 90 kg.

Albatros C.III oli vuonna 1916 saksalaisten eniten käyttämä kaksipaikkainen tiedustelu- ja pommikone, Rumpler C.I:n ja LVG C.II:n ohella. C.III korvasi vähitellen menestyksekkään Albatros C.I:n ja muodostui lopulta edeltäjäänsäkin runsaammin käytetyksi jokapaikan työjuhdaksi kaikilla rintamilla. C.III oli rintamakäytössä ainakin huhtikuuhun 1917, jolloin se lopulta korvattiin uudemmilla, jopa kaksi kertaa korkeammalla lentävillä tiedustelukoneilla. Erinomaisten lento-ominaisuuksiensa takia Albatros C.III jatkoi koulukoneena sodan loppuun asti ja palveli monissa maissa vielä sodan jälkeenkin. Suomen nuorilla ilmavoimillakin oli kaksi OAW:n valmistamaa Albatros C.III:sta.

Albatrosin varhaiset aseistetut C-tyypit perustuivat sodan alussa hyvin menestyneisiin B-tyyppeihin, jotka puolestaa olivat muunnelmia Ernst Heinkelin suunnittelemasta perustyypistä. Albatros C.III oli muunnelma B.III:sta, jonka suurin ero aiempiin B-tyyppeihin oli uudistettu peräsin. Sivuperäsintä oli virtaviivaistettu ja korkeusperäsintä pyöristetty. Uudistukset antoivat koneelle entistä paremmat lento-ominaisuudet. Kone oli sekä vakaa, että tarvittaessa myös ketterä. Albatros C.III:n prototyypissä ja aivan ensimmäisissä sarjavalmisteisissa koneissa oli voimanlähteenä Benz Bz. III, mutta varsin pian vakiokoneeksi muodostuin luotettava Mercedes D.III.

Albatros C.III: a valmistettiin kaikkiaan yli 2200 kappaletta seitsemällä eri tehtaalla. Yli puolet koneista valmistui suoraan koulutustehtäviin. Pitkästä tuotantokaudesta - vuoden 1915 lopulta ainakin vuoden 1917 loppuun - johtuen C.III:n viimeistelykin muuttui paljon ajan myötä. Ensimmäiset emoyhtiön tuottamat koneet olivat kauttaaltaan vaalean siniharmaita. Myöhemmin ainakin Linke-Hofman teki myös "taivassuojavärillä " sudittuja koneita. Tavallinen vuonna 1916 palveluksessa ollut C.III oli maalaamaton: lentopinnat olivat lakatun luonnonpellavan väriset ja runko tumman punaruskeaksi petsattu. Vuoden loppupuolella alkoi koneisiin ilmestyä raitasuojamaalaus vihreällä ja punaruskealla. Suojamaalaus oli tavallisesti ainakin siivissä, joskus myös rungossa. Vuoden 1917 lopulla valmistuneissa koneissa oli jo valmiiksi painettu "lozenge" -suojakuvio kangasverhoilussa.

Lentävät kangaspuut www.kangaspuut.net