Yksi hieman kiusallinen puute kaikille Eduardin Albatros-malleille, myös tälle D.II:lle, on yhteinen. Ylätason siivekkeitä ylös kääntävä vipu on unohtunut kokonaan! Siivekkeestä tuli siivessä olevaan pitkämäiseen aukkoon suora vipuvarsi, jonka kärkeen siivekettä ylös vetävä ohjausvaijeri oli kiinnitetty. Tähän malliini detaljoin vivun niin, että se täyttää tiiviisti siivessä olevan suoraiteen muotoisen aukon. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti todellisuudessa ollut. Vipu oli aukkoa kapeampi ja kärjestään suippo. Päivä paistoi aukosta reilusti läpi! Näin oli kaikissa Albatros-hävittäjissä lukuun ottamatta tyyppiä D.V, johon siis palaamme joskus tuonnempana. Myös tuulilasi puuttuu niin tästä kuin useimmista muistakin Eduardin Albatroseista. Se on kuitenkin suhteellisen helppo pusata itse. Jos ei juuri rakentamastaan koneesta löydä kuvaa, jossa tuulilasi näkyy, niin mielikuvitustaan saa käyttää! Tuulilasien koko- ja muotokirjo oli nimittäin melkoinen. Yleisimpiä olivat tuollaiset kaarevat pienet kehyksettömät lasit, varhaisissa Albatroseissa hieman isommat ja myöhemmissä pienemmät.

Kaiken tämän kehumisen ja pikku moitteiden jälkeen täytyy kyllä sanoa, ettei malli saanut minulta ihan arvoistaan kohtelua näin ensiyrittämällä. Mutta tämä onkin ensimmäinen vakavampi projektini, jossa käytin ruiskumaalausta, joten olkaa armollisia! Käytin myös uutta tukivaijerien kiinnitystekniikkaa. En vienytkään käyttämääni nylonsiimaa siivistä läpi, vaan kiinnitin siipiin pienet kuparilankalenkit ja sidoin ja liimasin siimat niihin. Tekniikalla on puolensa ja olen netissä nähnyt aika realistisenkin näköisiä tuloksia tällä tavoin "takiloiduissa" malleissa. Oma tulokseni oli hiukan kökömpi.

Tässä Eduardin Albatros D.II (LVG) -paketissa on mukana siirtokuvat kahteen LVG:n valmistamaan Jasta 9:n koneeseen. Omin siirtokuvahankinnoin mallista voi toki rakentaa myös varhaisen tai myöhäisen Albatros-valmisteisen koneen. Kaikki tarvittava on mukana, myös jäähdyttimellä varustettu vaihtoehtoinen yläsiipi! Juuri LVG -koneille tyypillistä olivat ilmeisesti kolmiväriset suojamaalaukset, joissa tummanvihreän ja tumman punaruskean (mahdollisesti punaisemman kuin minun käyttämäni sävy) välissä oli vaaleamman vihreät kapeat raidat (ehdottomasti vaaleammat, ainakin suhteessa muuhun kahteen väriin, kuin minun käyttämäni sävy!). Varhaisia Albatroseja esittäviä vanhoja kuvia tutkittuani olen tullut siihen tulokseen, että niiden suojamaalukset oli maalattu ruiskulla. Värirajat ovat pehmeitä. Myöhemmissä D.III ja D.V -koneissa näkee sensijaan teräviä värirajoja suojamaalauksessa. Varhaisissa Albatroseissa oli aivan epäilemättä myös vaaleita ja tummempia runkoja. Ensimainitut lienevät olleet lakatun vanerin värisiä, viimemainitut ennen lakkausta jollakin tummanpunaruskealla vernissalla, petsillä tai millä lie käsiteltyjä. Varsinaisesti maalattuja eivät nekään yleensä olleet sillä puunsyyt paistavat tummankin pinnan alta. Tämän mallin mukana tulevat siirtokuvat tähän "lintukoneeseen", jossa lie ollut vaaleampi runko ja koneeseen, jonka yksilöllisenä tunnuksena on mustat (tai punaiset?) sapelit ristissä valkealla pohjalla. Viime mainittua esittävä valokuva on aika monessa julkaisussa ja runkohan on ilmiselvästi tumma. Tässä kohdin mallin mukana tuleva maalausohje antaa vääriä neuvoja! Metalliosien maalin väriksi mainitaan mallin ohjeissa "vihertävän harmaa", mikä on monessa muussakin lähteessä annettu luonnehdinta Albatros-hävittäjien metalliosien väristä. Melkoisen valokuvamäärän läpikäytyäni, olen aika varma, että tämä vihertävän harmaa oli näissä varhaisissa Albatroseissa, D.I, D.II ja varhaisissa D.III-malleissa vaaleampi, kuin myöhemmissä D.III:ssa ja DV:ssa.