Edellä mainittujen yleisten pikku kömmähdysten lisäksi Eduardin D.III OAW -julkaisusta puuttuvat kaikki OAW-Albatroseille tyypilliset ominaisuudet pyöristettyä sivuperäsintä lukuun ottamatta. Muotti onkin ihan sama kuin muissa Eduardin 1/48 Albatros D. III:ssa. Albatros D.V-tyyppiset suorakaiteen muotoinen astinlauta ja pyörien akselin päällä oleva "pikkusiipi" täytyi skrätsätä ise, samoin kuin nokan "ylimääräinen" suorakaiteen muotoinen korjausluukku sekä konekiväärien vasemmanpuolimmainen panosvyön syöttöränni. OAW:n D.III:ssa ei ollut syöttörännin päällä päätehtaan koneille tyypillistä isoa pyöreää "pannua". Edellä mainittujen pikkudetaljointien lisäksi harrastin vähän ylimääräistä hienosteluakin: sahasin sivu- ja korkeusperäsimet irti ja asettelin uuteen asentoon. Lisäsin myös Eduardin fotoetsatut istuinvyöt, joita näissä "non-profipack" -julkaisuissa ei tule mukana.
Tämä Eduardin Albatros D.III:n OAW-versio on varustettu hyvällä siirtokuva-arkilla. Ykkösvaihtoehtona on näyttävin kallo ja luut ristissä -tunnuksin varustettu kone no 1671/17, josta muuten löytyy pari hyvää valokuvaa Winndsock Datafile Special -sarjan uudesta, P.M. Groszin toimittamasta Albatros D.III -kirjasesta. Samasta opuksesta löytyi kuitenkin myös mainio lähikuva ja Bob Pearsonin laatima väriprofiili tästä Jasta 49:n Hermann Habichin lentämästä lozenge-verhoillusta koneesta numero 5127/17, johon ihastuin niin, että se oli pakko väsätä, vaikken oikein osannutkaan! Datafile -kirjan tarkasta valokuvasta näkyy jopa tuo yksityiskohta, että pyörissä on sarjanumero 5129 ja monessa paikkaa siipien ja pyörien tuissa numero 5127. Sarjanumerot tein itse Bare metal foilin mustesuihkutulostettavalle siirtokuva-arkille. Lozenge on Pegasus-arkeilta, alasiipien valkoreunaiset maltanristit Eagle Striken ja muut siirtokuvat mallin omia.