Vuoden 1916 kuluessa brittien hyökkäykset Pohjanmeren rannikoilla kiihtyivät ja saksalaisille syntyi kova tarve kellukkeilla varustetuille torjuntahävittäjille. Tarpeeseen vastattiin nopeasti muuntamalla maakäyttöön takoitettuja hävittäjiä ja tiedustelukoneita yksipaikkaisiksi vesitasoiksi. Menestyksekkäästä Albatros D.I -hävittäjästä tehtiin vesitasomuunnos W.4. Siipipinta-alaa kasvatettiin, ylätasoa nostettiin ja peräsintä muunnettiin.

Ensimmäinen W.4 (no 747) toimitettiin laivaston ilmavoimille syyskuussa 1916. Varsinaiset sarjatuotantokoneet alkoivat tulla rannikolle helmikuussa 1917. Kaikkiaan koneita valmistettiin kuusi erää, yhteensä 118 kappaletta. Valmistuskauden kuluessa konetta muutettiin jonkin verran. Rungon sivuilla olleet Winhoff-jäähdyttimet mm. korvattiin yläsiipeen asennetulla jäähdyttimellä ja kellukkeiden muotoa virtaviivaistettiin.

Albatros W.4:n lyhyt palveluskausi oli suhteellisen menestyksekäs, mutta tyyppi oli kuitenkin väliaikainen ratkaisu. Jo vuoden 1917 aikana sitä alettiin korvata kaksipaikkaisella Hansa-Brandenburg W.12 -hävittäjällä, joka oli paremmin meritoimintaan suunniteltu.

Ensimmäiset W.4:t olivat kokonaan maalaamattomia. Myöhemmin koneiden yläpinnat alettiin maalata säännöllisistä kuusikulmioista muodostuvalla merivoimien sinisävyisellä nelivärisellä lozenge-suojakuviolla. Ilmeisesti siipien yläpinnatkin oli maalattu, ei valmiiksi painetulla kuviokankaalla verhoiltu. Myöhemmin myös vanerirungon sivut maalattiin harmaiksi ja pohja vaaleansiniseksi. Siipien alapinnat kuitenkin jätettiin tällöinkin ilmeisesti luonnonpellavan värisiksi.