Pfalz D III:n arvoja:

Moottori	160 hv vesijäähdytteinen Mercedes D III
Jänneväli	9,40 m
Pituus	6,95m
Korkeus	2,67 m
Huippunopeus	165 km/h
Lakikorkeus	5200 m
Aseistus	Kaksi tahdistettua LMG 08/15 "Spandau" -konekivääriä

Baijerilaisen Pfalz-tehtaan ensimmäiset sarjatuotantoon päässeet hävittäjät olivat liki suoraan ranskalaisista Morane-Saulnier -yksitasoista kopioituja E-tyyppejä, joita oli käytössä jonkin verran Fokker Eindeckereiden rinnalla. Pfalz valmisti myös lisenssillä Rolandin D-tyypin hävittäjiä. Yhtiön ensimmäinen oma sarjatuotantoon päässyt kaksitaso, Rudolfo Gehringerin suunnittelema D III peri Rolandien "haimaisen" rungon. Runko oli elegantti ja tukeva, pitkittäisten putkien varaan rakennettu ja Rolandien tapaan ristikkäiselle vaneriviilumenetelmällä päällystetty. Viistokärkiset siivet noudattivat jo Albatros DIII -koneissa hyväksi havaittua, alkujaan ranskalaisista Nieuporteista lainattua "puolitoistatasoista" mallia. Alasiipi ei kuitenkaan ollut aivan niin kapea kuin Albatroseissa ja ennen kaikkea Pfalzin siipien rakenne oli paljon tukevampi. Pfalz D III kesti syöksyjä ja taisteluvaurioita paljon Albatros D III:a ja D V:ttä paremmin ja koneesta tulikin suosittu erityisesti tähystyspallojen tuhoamisessa, missä näitä ominaisuuksia erityisesti kaivattiin.

Pfalz D III koelennettiin kesällä 1917 ja otettiin sarjatuotantoon nopeassa tahdissa. Koneita jaettiin länsirintaman hävittäjälaivueille jo elokuusta alkaen. Uusilla koneilla oli kiire, sillä alkuvuodesta taivaita mielin määrin hallinnut Albatros D III alkoi selvästi olla vanhentunut malli ympärysvaltojen SE5, Sopwith Camel ja SPAD S. XIII -hävittäjien rinnalla. Samoihin aikoihin Pfalz D III:n kanssa tuli länsirintamalle myös Albatros D V. Molemmat tyypit olivat toki Albatros D III:a parempia, mutta parannusta ei tapahtunut monien mielestä tarpeeksi. Erityisesti Pfalz D III sai saksalaislentäjien epäluulot osakseen, osittain täysin syyttä. Ympärysvaltojen lentäjät kyllä kunnioittivat tätä uutta vihollista. Pettymyksestä ja epäluuloista huolimatta Albatros DV:stä ja Pfalz D III:sta tuli länsirintaman Jastojen kaksi tärkeää työjuhtaa, jotka hieman paranneltuina palvelivat sodan loppuun saakka.

Pfalz D III:n parannettu versio oli D IIIa, jossa alasiipien kärjet oli pyöristetty, korkeusperäsintä suurennettu ja konekiväärit asennettu avoimesti nokalle ohjaamon eteen. D III:ssa kk:t olivat nokkapellin alla. Tällaista aerodynaamista ratkaisua yritettiin 1. maailmansodan koneissa aika ajoin, mutta yleensä aina jouduttiin palaamaan asennukseen, jossa konekiväärit olivat helposti lentäjän ulottuvissa. Aikakauden konetuliaseet olivat nimittäin niin häiriöherkkiä ja ammusten laatu niin epätasainen, että jumiutuneita konekivääreitä sai rassata lähes joka lennolla.

Pfalz D III oli yksi sodan eniten valmistettuja saksalaisia hävittäjiä. Kaikkiaan D III ja D IIIa -malleja valmistettiin n. tuhat, joista n. kolme neljäsosaa oli viimemainittuja. Yhteensä koneita oli 46:ssa Jastassa, pääasialllisena kalustona kuitenkin vain muutamassa baijerilaisessa laivueessa. Eniten Pfalz DIII ja D IIIa -koneita oli rintamalla keväällä 1918. Tämän jälkeen D III vedettiin jo pois, mutta D IIIa:ta oli laivueissa vielä aselevon tulessa toista sataa. Kaiken kaikkiaan tämän kuuluisuudessa Fokkerien ja Albatrosien varjoon jääneen hävittäjän ansiot länsirintaman taivaalla lienevät olleet suuremmat kuin yleisesti uskotaan!