Roland C.II - Eduard Special Edition 1/48


Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana!



Roland C.II on yksi Eduardin parhaista 2. sukupolven rakennussarjoista. Se on mukava rakentaa ja varsin tarkasti esikuvansa näköinen. Suoraan laatikosta sarja rakentuu myöhäiseksi C.IIa:ksi. Ainoa varhaisen tuotantoversion ominaisuus ovat siipien aaltolaitaiset jättöreunat. Myöhemmän tuotannon koneissa jättöreunan vaijeri korvattiin puupalkilla ja jättöreuna oli suora. "Virhe" on oikeastaan aika kätevä, kun muuntaa mallia varhaisen tuotannon koneeksi, kuten minä tein. Aina on helpompi hioa jättöreunat suoraksi myöhempää tuotantomallia varten, kuin aaltoreunaiseksi aiempaa versiota rakennettaessa! Toki kaikenlaista pientä korjattavaa ja lisättävää löytyy aina niille, joista on hauska rakennussarjaa korjailla. Ohjaamossa ei esimerkiksi todellisuudessa ollut väliseiniä, välikaaria vain. Pakoputken "okariinan" päät on syytä myös avata. Tätä vaikeuttaa hieman se, että toinen okariinan puolikkaista on täyteistä muovia.

Eduardin Roland C.II on siis onnistunut rakennussarja, mutta tämä kahden näyttävän siniharmaan koneen siirtokuvilla varustettu Special Edition -pläjäys ei ole varsinainen täysosuma. Kansikuvan aiheena olevaa, paljon mallattua kalansuomukuvioista konetta varten tulevat siirtokuvat on väärin suunniteltu. Niitä ei saa millään ilveellä aseteltua tasaisin välein koneen rungolle kuten pitäisi. Eduardin omilla sivuillakin on kuvia mallista, jossa osa "suomujen" väleistä on muita leveämpiä!

Valitsin mallini aiheeksi laatikon toisen option, "Meerspitz" -nimisen koneen, joka on mahdollisesti ollut laivaston käytössä. Koneen kuva koristaa Roland C.II:ta käsittelevän Windsock Datafilen kantta ja ko kirjasesta löytyy myös kelvollinen valokuva koneyksilöstä. Koneen oikea alasiipi lienee vaihdettu ja siksi sen alapinnalla ei ole ruutukuviota. Mallin maalauskaavio näytti mukana tulleessa nätissä värillisessä ohjeessa olevan oikein ja siipien alle tulevat siirtokuvat näyttävät ensivilkaisulla olevan asialliset. Yllätys olikin sitten melkoinen, kun vasta valmistautuessani laittamaa siirtokuvaa alasiiven alle, huomasin, että siirtokuva onkin oikean alasiiven alapuolen muotoinen (ohje siis neuvoo laittamaan sen vasemman alasiiven alle!)! No eipä siinä muu auttanut, kuin sovitella siirtokuva parhaansa mukaan paikalleen ja maalata muutama puuttuva ruutu siiven kärkeen ja tyveen!

Meerspitz oli varhaisimman tuotannon Roland C.II ja malliin piti ohjausjärjestelmän lisäksi muuttaa myös nokan detaljeja. Näitä varten oli mukana syövytysosia, mutta -peijakas! - valtaosa niistä oli mittakaavassa 1/72! Paria korjausluukkua lukuun ottamatta nokan detaljit piti siis skrätsätä. Eihän tuo iso vaiva ollut, mutta nolo juttu Eduardille, jonka varsinainen leipätyö arvostetut etsiosat ovat. Muut mukana tulevat syövytysosat - mm. hieno tähystäjän kk:n teline sekä valmiiksi värätty kojelauta ja mittarit - olivat kuitenkin ensiluokkaisia.

Varhaiseen tuotantomalliin täytyy myös kuskin edessä oleva kehikko, joka suojasi ilmailijaa koneen mahdollisesti kierähtäessä laskussa selälleen, vääntää itse rautalangasta. Kannattaa katsoa referenssejä, sillä rakennusohje neuvoo kehikon teon hieman väärin. Varhaisissa koneissa ei ollut eteenpäin ampuvaa kk:ta tämän häkkyrän alla. Tämä kannattaa muistaa jo mallin sisuksia rakennellessa. Kk:n ammuslaatikkoa kuvaava osa täytyy jättää ohjaajan hytistä pois. Meerspitzin vasemman yläsiiven päällä oli myös pikku potkurilla varustettu vempain, joka täytyy tehdä itse. Kyseessä on ollut joko ilmavirran nopeutta mitannut vempain tai sitten dynamo, joka tuotti sähköä langattoman lennättimen tarpeisiin. Päädyin itse jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja skrätsäsin tähystäjän koppiin radiolätettimen Windsock Datafilesta löytämieni kuvien avulla. Antennin kela ja antennilangan paino tähystäjän kopin lattialla tulevat sarjan mukana. Samoin mukana on hieno kamera, jonka tosin jätin pois, koska en arvellut sellaista tykistön tulenjohtoon langattomalla lennättimellä varustetussa koneessa olevan.Itse väsäämistäni detaljeista mainittakoon vielä keskisauma, jollainen kahdesta puolikkaasta kasatussa Rolandin rungossa todella oli. Joissakin vanhoissa kuvissa näkyy, että sauma oli peitetty kangasnauhalla ja minäkin väsäsin semmoisen jäljitelmän Mr. Surfaceria apuna käyttäen.

Mallini päävärinä on Citadelin Space Wolves Gray. Sävy on aika sininen mutta ihan hyväksyttävän rajoissa. Monet mallarit tulkitsevat Rolandeissa käytetyn taivassuojavärin harmaammaksi. Halusin kuitenkin pysyä samalla linjalla jo rakentamieni Albatros C.III ja Rumpler C.I -mallien kanssa. Myös ohjaamon seinien sisäpuoli oli Rolandeissa maalattu samalla vaalealla sävyllä. Ohjaamon lattia, kojelauta ja mahdollisesti myös tukikehikko oli kuitenkin jätetty lakatun puun väriseksi.

Hieno rakennussarja klassisesta suositusta aiheesta. Napatkaa vanha Profipack-julkaisu talteen, jos jostain vielä löydätte. On tämä Special Editionkin toki aivan käyttökelpoinen kun sen puutteet tietää. Nyttemmin Eduard on julkaissut Rolandinsa myös huokeana Weekend Editionina ilman etsiosia. Siitäkin rakentuu kelpo malli. Varsinkin kasitasomallauksen vasta-alkajalle sarja on oiva. Vain hento laskuteline on vaativampi paikalleen asetettava.

Lentävät kangaspuut www.kangaspuut.net