Siivet ja muut lentotasot olivat, kuten arvata saattoikin, mallin suurin ongelma. Sekä ala- että yläsiipiä sai oikoa kuuman veden avulla ja lopulta vielä takiloinnissa käytettyjä siimoja sopivasti kiristelemälläkin. Yläsiivessä oli vielä sekin ongelma, että kun sen oli saanut suoristeltua suurin piirtein valmistajan tarkoittamaan muotoon, oli se aivan vaakasuora. Oikean Rumpler C.I:n yläsiivet oli vat hyvin lievässä v-kulmassa kärjet ylöspäin. Sahasin siiven lähes poikki molemmin puolin siiven päällä olevan säiliön ja väänsin oikeaan kulmaan. Tämä oli lievää bluffia, sillä oikeassa lentokoneessa siivet tietenkin lähtivä lievässä v-kulmassa ylöspäin jo siipien kiinnityskohdasta, ylätason keskimmäisestä kaaresta.

Siipikaaridetaljit ovat tässä resiinirakennussarjassa yliampuvat ja aika kömpelöt. Ne on tehty aivan ilmeisesti melko paksulla kapealla teipillä alkuperäiseen masteriin. En noita kuitenkaan käynyt hiomaan, sillä siivet olivat sen verran hauraan oloisia, ettei niitä tehnyt mieli työstää yhtään enempää kuin oli täysin välttämätöntä. Sivu- ja korkeusvakaajia esittävät resiiniosat olivat siipien tapaan hieman kiharalla, mutta ne oli helppo korvata styreenilevystä leikatuilla osilla, sillä nämä osat olivat oikeassa koneessa sileää vaneria. Nyt valmista mallia katsoessa tulee mieleen, että myös korkeusperäsimet oli ehkä kannattanut korvata skrätsätyillä. Vähän kaarellaan ovat ...

Laskuteline oli sarjassa metallilangalla vahvistettua resiiniä ja täysin käyttökelpoinen. Akseliosan kuitenkin korvasin kokonaan messinkitangosta väsätyllä. Siipien väliset tuet tein Aeroclubin Struts -muovituotteesta. Sarjan mukana tulleiden resiinitukien käyttöä en edes harkinnut. Ne olivat haurautensa lisäksi väärän muotoisiakin, läpileikkaukseltaan pyöreitä. Eivät skrätsäämäni tuetkaan aivan autenttisen muotoisia ole. Metallista tehdyt tuet olisi ehkä voinutkin hioa totuudenmukaisen ohuiksi päistään.

Moottori, runko, ohjaamon sisukset ym. olivat rakennussarjassa ihan laatutavaraa. Mukana oli myös pieni syövytysosien setti, joka tarjosi istuinvyöt, konekiväärien vaipat ym. mukavaa detaljia. Istuinvyöt olivat loppusodassa yleitynyttä neliosaista mallia, enkä usko, että vuoden 1916 Rumplereissa semmoisia vielä käytettiin. Korvasin ne Eduardin fotoetsisetistä löytyvillä leveäpäisillä kaksiosaisilla vöillä, samanlaisilla, joita käytettiin mm. Albatros C.III:ssa ja Roland C.II:ssa. Lisäsin ohjaamoon vielä mittaritaulun, vaikka en ole 100% varma, että C.I:ssä sellaista oli.

Sarjassa on mukana siirtokuvaoptiot kahdelle koneelle ja myös joitakin vaihtoehtoisia osia näihin. Pakoputkivaihtoehdot ovat ohjeissa tosin nurin päin. "Okariinapakoputki" kuuluu koneeseen 1064/15. Molemmista siirtokuvaoptioiden esikuvista löytyy kuvia Rumpler C.I:tä esittelevän Windsock Datafile 79:n sivuilta 34-36. Valitsemani siirtokuvavaihtoehdon esikuvista, Flieger Abteilung 7:n nuolitunnuksilla varustetuista Rumplereista on parikin valokuvaa. Toisessa, lennosta otetussa kuvassa siiven päälle on asetettu ylimääräinen Parabellum-konekivääri. Toisessa kuvassa on tälle konekiväärille kyllä teline, mutta kk ei ole asennettuna. Valitsin esikuvaksi jälkimmäisen vaihtoehdon, koska epäilin, ettei koneessa ole kolmea kk:ta käytetty samanaikaisesti. Rumpler C.I:ssä oli kuitenkin vain 160 hv:n Mercedes -moottori ja ylimääräisen kk:n aiheuttama painonlisäys on voinut jo heikentää lento-ominaisuuksia. Rakennussarjan mukana tulee ylimääräinen Parabellum ja rakennusohje neuvoo asettamaan tämän ylätason päälle ja jättämään Spandaun nokalta pois.

Rakennussarjan mukana tulee myös brittiläinen Lewis-kk. Se neuvotaan asentamaan siirtokuvavaihtoehdossa 1064/15 ylätason päälle. Windsock Datafilen valokuvasta sivulla 34 kuitenkin näkee, että tässäkin koneessa siiven päällä oli Parabellum. Sotasaaliiksi saatuja Lewis-konekivääreitäkin kuitenkin Rumpler C.I:iin asennettiin, joten ihan hyvä varaosa tuokin on. Paitsi pakoputkiensa osalta, rakennussarjan siirtokuvavaihtoehtojen esikuvina olleet Rumpler C.I:t erosivat myös takilointinsa suhteen. 1064/15:n takilointi oli konventionaalisempi, mutta oman mallini esikuvana olleessa Flieger Abteilung 7:n koneessa, kuten monissa muissakin Rumpler C.I:ssa menivät sisemmän siipitukiparin ja rungon välissä olevat tukijänteet metkasti ristiin. Liekö järjestely tehty siksi, että lentäjä pääsisi kapuamaan helpommin "toimistoonsa"?