Saksalaiset Riesenflugzeug (jättiläislentokone), eli R-tyypit ovat kiinnostava luku ilmailun historiassa, vaikkei koneilla ollut todellista merkitystä sotanäyttämöllä. Suurimmat operatiivisessa palveluksessa olleet koneet suunnitteli Zeppelin-yhtymä. Jättiläiskoneiden suunnitteluryhmä toimi ensin Versuchsbau Gotha-Ostissa (Itä-Gothan tutkimuslaitos) ja vuoden 1916 puolivälin jälkeen Zeppelinin Staakenin tuotantolaitoksilla. Suurinta osaa näistä V.G.O ja sittemmin R-tyypeistä rakennettiin vain yksi kappale, joitakin pari kolme. Ainoa jonkinlaiseen sarjatuotantoon päätynyt tyyppi oli nelimoottorinen R.VI, jota valmistettiin kaikkiaan 18 kappaletta kolmella eri tehtaalla. R.VI alkoi saapua erityisten jättiläislentokoneyksiköiden, Rfa 500 ja Rfa 501 käyttöön kesällä 1917.

Zeppelin-Staaken R-tyypit vaihtelivat suuresti moottorijärjestelyiltään ja runkonsa osalta. Ilmeisesti useimmissa kuitenkin oli samantyyppiset, huikean 42,2 m jännevälin siivet. Vuoden 1916 lopulla palveluskäyttöön tulleet V.G.O 1 ja 2 olivat kolmimoottorisia koneita, joissa oli siivissä kaksi työntöpotkuria ja nokassa yksi vetopotkuri. Molemmissa siipimoottorien gondoleissa oli edessä paikka konekivääriampujalle. Koneiden moottoriteho oli selvästi riittämätön ja ainakin V.G.O 2:een asennettiinkin myöhemmin kaksi 245 hv:n Maybach-moottoria lisää. V.G.O 3:een asennettiin heti alun perin kuusi 160 hv:n Mercedes D.III -moottoria, kaksi kutakin potkuria pyörittämään. Ensimmäinen alunperin R-tyypiksi ristitty Zeppelinin jättiläiskone oli R.IV. Se muistutti V.G.O 3:a, mutta moottoreina oli viisi Benz Bz.IV -moottoria, yksi nokassa ja kaksi paria siipikondoleissa pyörittämässä vetopotkuria. R.V ja R.VII olivat samantyylisiä, mutta niissä moottoreina oli viisi Maybachia. Kaikissa kolmessa tyypissä oli yläsiivessä erityinen kondoli kk-ampujalle, Swalbennest, eli "pääskysenpesä".

Ainoa sarjavalmistettu R-tyyppi, R.VI, oli nelimoottorinen kone, jossa kaikki moottorit oli asennetu siipikondoleihin ja kaikki pyörittivät omia potkureitaan, kahta työntö- ja kahta vetopotkuria. Moottorittomaan nokkaan saatettiin nyt sijoittaa konekivääriampuja käyttelemään rengasjalustaan sijoitettua kaksoiskonekivääriä. Vaikka R.VI oli "sarjatuotettu", oli yksilöiden välillä ilmeisesti eroja. Neljä R.VI:ta rakennettiin kellukekoneiksi tyyppimerkinnällä 8301. Niissä oli R.VI:n siivet ja moottorijärjestelyt, mutta runko oli kokonaan uusi, tasojen väliin ripustettu konstruktio. Kellukkeet olivat peräti 13 m pitkät.

Viimeisiä R-tyyppejä R.XIV, XIVa ja XV rakennettiin yhteensä vain neljä kappaletta. Ne olivat viisimoottorisia ja viisipotkurisia, eli R.VI.n moottorijärjestelyn lisäksi niissä oli jälleen myös nokkapotkuri. Kuten sanottu, ei Zeppelin R-tyypeillä juuri ollut suurta operatiivista merkitystä, mutta kyllä niillä tehtiin jatkuvasti pommituslentoja vuosina -17 ja -18. Maksimipommilastia, 2 000 kg, voitiin käyttää vain hyvin lyhyillä matkoilla. Pitemmillä matkoilla pommilasti oli yleensä vain tonnin verran. R-tyyppejä käytettiin mm. Englannin pommittamiseen pienempien G-tyyppien mukana. Tietämäni mukaan vain yksi Zeppelin-Staaken R-tyyppi onnistuttiin ampumaan alas, mutta teknisten vikojen takia niitä putosi useita.