Eduardin uudemmissa Nieuport 17 -julkaisuissa on mukana myös "uusi detaljoidumpi moottori" (rakennussarjan alkuperäinen moottorikin on mukana). Omassa valurungossaan olevat kaksi osaa muodostavatkin mukavan näköisen moottorimallin, mutta se esittää valitettavasti 80 hv:n Le Rhône 9C -moottoria (ks http://www.wwi-models.org/Photos/Engines/LeRhone/quaco/9cyl.lerhone.jpg), jossa sylinterien päihin kiinnittyvät kupariset putket ovat etupuolella. Nieuport 17:ssä käytetyssä Le Rhône 9 J:ssä (ks. http://www.wwi-models.org/Photos/Engines/LeRhone/Shuttleworth/EngDSCF4698.JPG) ne olivat takana. Aiemmin - ainakin Escadrille N3 - tuplapakkauskessa Eduard on tarjonnut uudistettua moottoriaan käytettäväksi sellaisenaan myös Nieuport 17:ssä. Nyt kömmähdys on huomattu ja moottoria tarjotaan malliin nurinpäin käännettynä. Fotoetsiosista löytyy moottoriin pyöreä etulevy. Ihan nokkelaa, mutta näin saadaan aikaiseksi Le Rhône 9J:n peilikuva, jossa putket taipuvat edestä katsoen myötäpäivään, kun niiden pitäisi taipua vastapäivään! Nieuport 17:n moottorisuojuksen peitosta ei virhettä luultavasti juurikaan huomaisi, mutta korjasin asian kumminkin. Käytin noita kupariputkia esittävää osaa niin, että liimasin sen moottorin taakse toisinpäin, kuin ohje neuvoo ja väänsin putkia varovasti, mutta määrätietoisesti niin, että ne sai liimattua syliterien päihin. Lopputulos kelpaa moottorisuokuksen kätkössä olevaan moottoriin. Nuo putkethan voi toki myös skrätsätä vaikkapa kuparisauvasta, jolloin värikin on valmiiksi oikea.

Mallin ohjaamoon fotoetsiosat tarjoavat kaikenlaista mukavaa detaljia, mm. reijitetyn istuimen, istuinvyöt ja kolme mittaria, joihin löytyy mittaritaulutkin siirtokuvina. Yksi hyvin näkyvä osa, ohjaamon edessä ylhäällä oleva metallikaari kuitenkin puuttuu yhä, joten skrätsäsin sen. Moottorisuojuksen kohosaumat löytyvät myös fotoetsiosina, mutta päätin kuitenkin tehdä ne lämpövenytetystä kehikosta, sillä kokemukseni fotoetsien käytöstä tässä detaljissa ovat huonoja. Fotoetsiosissa on mukana myös erittäin hyvän näköinen tuulilasin raami, mutta en saanut sitä mahtumaan paikoilleen millään konstilla. Päädyin muokkaamaan osaa, kunnes se mahtui siipien v-tuen ja ohjaamon reunan nahkatoppauksen väliin. Tulos ei ole hääppöinen. Kätevämpää olisi ehkä ollut skrätsätä koko tuulilasi. Fotoetsiosissa on mukana myös pari vaihtoehtoista isoa tasasoukkaa nokan korjausluukkua. Tämmöisiä olikin muutamassa koneessa, joihin on tarjolla siirokuvaoptiot. Isoja tasasoukkia luukkuja näkee nimenomaan nokan menosuuntaan nähden oikealla sivulla, ei mielestäni vasemmalla, kuten rakennussarjan ohjeet esittävät. Tässä merenneitokoneessa ei sellaista ainakaan ollut nokan vasemmalla puolen, vaikka maalausohjeen profiilikuvissa niin esitetään!

Päätin tässä mallissa kokeilla tavanomaisten hieman kääntyneiden peräsimien lisäksi myös siivekkeiden laittamista kääntyneiksi. Tätä varten siivekkeet täytyy tietysti sahata varovasti irti. Nieuportissa täytyy myös huomata se, että jos siivekkeet liikkuvat, niin samalla liikkuvat nuo yläsiiven keskellä olevat "lumikengän näköiset" vipstaakit, siivekkeeseen menevää akselia pyörittävät vivut. Niiden toiminta oli minulle pitkään mysteeri, tekniikan alalla kun täysi pölvästi olen. Mark Millerin loistavat 3D tietokonepiirrokset selvittivät tätä seikkaa, samoin kuin Nieuport 17:n rakennetta muutenkin. Ihailkaapa: http://www.wwi-models.org/Images/Miller/render/Nieuport/index.html

Maalasin mallin Citadel -akryyleilla. Peräsimen numeroista näkee, että kone on ranskalaisvalmisteinen ja melko varmasti tyypilliseen tapaan hopeanhohtoisella alumiinimaalilla sudittu. Käytin tällä kertaa alumiinimaaliin seuraavanlaista sekoitusta: 1 osa Fortress Greytä ja 2 osaa Mithril Silveriä. Tulos on minusta erittäin onnistunut. Metalliosiin käytin Chainmail -sävyä, joka sointuu kokonaisuuteen hyvin. Maalausohje ehdottaa kaksiväristä moottorinsuojusta ja siltähän tuo koneesta säilyneessä valokuvassa näyttää. Uskoakseni kyseessä on kuitenkin yläsiiven varjon tekemä jekku. Koneesta säilyneessä valokuvassa näkyy hyvin tuo takarungon vasemmalla puolella oleva iso tahra, jota olen malliini koettanut jäljitellä. Muuten kone on kuitenkin - etenkin venäläiseksi Nieuportiksi - aika siistissä kunnossa, joten olin muiden likaamis- ja säistämisefektien kanssa suhteellisen säästeliäs.