Sikorsky Ilja Muromets, maailman ensimmäinen nelimoottorinen pommittaja!

Itärintaman ilmasota ei ollut niin kiihkeätä kuin länsirintamalla. Saksalaiset veivät tänne vanhan kalustonsa, joka sai vastaansa liittoutuneiden vanhan kaluston. Venäläisille kelpasivat hyvin vanhat ranskalaiset Voisinit, Farmanit, Morane-Saulnierit - myös kaksitasoiset Moranet, joita ranskalaiset eivät itse paljon käyttäneet - ja Nieuportit, englantilaiset Sopwithit ja ties mitkä. Venäjän keisarillisten ilmavoimien käyttämien tyyppien kirjo oli huikea.

Venäläisillä oli kuitenkin myös varsin huomattava oma lentokoneteollisuus. Lukuisia malleja suunniteltiin jo ennen sotaa ja sodan aikanakin, mutta kovin moni ei tainnut laajempaan käyttöön tulla. Ranskalaisia koneita tuotettiin lisenssillä. Duks-tehtaan Nieuportit sekä Stetinin Farmanit ja FBA-lentoveneet ovat suomalaisillekin tuttuja. Lisäksi ranskalaisista ja muistakin koneista tehtiin lukuisia muunnoksia. Vallankumouksen jälkeenkin 1.maailmansodan koneiden kopioiden ja muunnosten tekeminen jatkui. Mm. brittiläisetä Avro 504:stä ja DH4:stä tehtiin muunnelmia.

Tsaarin Venäjän oman lentokonesuunnittelun legenda oli tietenkin Igor Sikorsky. Hän suunnitteli mm. useita yksitasoisia ja kaksitasoisia hävittäjiä, joita ei tainnut kuitenkaan olla paljon käytössä (?). Sikorskyn tunnetuin luomus 1. maailmansodassa oli epäilemättä Ilja Muromets, maailman ensimmäinen nelimoottorinen pommikone. Ilja Muromets perustui Sikorkyn jo ennen sotia suunnittelemaan Le Grande -koneeseen ja siitä tehtiin sodan aikana useita malleja.

Yksimoottorisissa kaksipaikkaisissa Venäjän omaa lentokonesuunnittelua edustivat mm. Anatra-koneet ja osittain aika samannäköiset Lebed-tyypit, joita on luonnehdittu sodan rumimmiksi lentokoneiksi, mutta jotka olivat tiettävästi kelpo koneita, jos kohta kärsivät kunnon rakennusmateriaalien puutteesta johtuneista vioista.

Keisarillisen Venäjän kansallisuustunnuksena oli valko-sini-valko-punainen kokardi, joita oli ainakin kuutta eri tyyppiä. Kokardeja laitettiin reilusti joka paikkaan, mm. sivu ja korkeusperäsimiin ja jopa pyörän keskiöihin. Venäläiset harrastivat myös näyttäviä laivuetunnuksia ja henkilökohtaisia dekoraatioita rankannäköisistä piruista hehkeisiin merenneitoihin. Kuuluisin on epäilemättä ässälaivue 19:n, eli "Kunnia tai Kuolema"-laivueen merirosvolippuperäsin. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti hankkia suomalainen suht tuore kirja Geust & Petrov: Red Stars 3 - Camourflace and markings of Russian and Soviet Aircraft until 1941 (Apali 1999), jossa on valtaisa määrä kuvia, väriprofiileja, kansallisuustunnuksia ja muita dekoraatioita itänaapurimme koneista viimevuosisadan alusta toiseen maailmansotaan asti. Kirjassa on mm. valokuvat lähes kaikista Suomen ilmavoimille joko venäläispakolaisten tuomina tai punakaartilta sotasaaliiksi saatuina päätyneet Nieuportit vielä Venäläisin tunnuksin varustettuina. Kuvista selviää sekin seikka, että Suomen mystinen Nieuport 11/16 lienee ollut punakaartilta Tampereella vallattu Nieuport 21, johon sittemmin vaihdettiin Nie 17 -tyyppinen moottorisuojus ja kenties moottorikin.

Lentävät kangaspuut http://www.kolumbus.fi/saarela.mikko/