Muuten mallista tulee melkoisesti Phönix D. I:n näköinen. Yksityiskohtia tosin puuttuu paljon, mutta ne ovat kaikki helppoja ja hauskojakin skrätsättäviä. Huomattavia puuttuvia yksityiskohtia ovat: sisemmät runkoon kiinnittyvät siipituet edessä, N-tukien etummaisten tankojen välissä, vesiputket jäähdyttimestä moottoriin, yksi pyöreä korjausluukku nokan vasemmalla sivulla (tämä luukku oli litteä, eikä näy vanhoissa valokuvissa niin hyvin kuin muut, kuperat luukut), iso suorakaiteen muotoinen korjausluukku laskutelineen tukien välissä pohjassa sekä puinen vahvikelevy perän laskutelineen ja rungon välissä. Nämä kaikki lisäsin. Lisäämättä jäi pitkämäinen, suorakaiteen muotoinen tuuletusaukko potkurin alapuolelle nokkaan.

Istuinvyöt tulevat foetsinä mukana, mutta muuten ohjaamon sisustus on kovin puutteellinen ja vähän virheellinenkin. Lisäsin kojetauluun magneeton ja muutaman vivun, tein oikeamman näköisen, kahdella hantaakilla varustetun ohjaussauvan ja lisäilin muitakin yksityiskohtia Zahalka, Tesar & Tyrlik: Phönix D.I - D.III (JaPo) -teoksen piirrosta referenssinä käyttäen.

Lukuisia vanhoja kuvia katsottuani tulin siihen tulokseen, että Phönix-hävittäjien läiskäinen suojamaalaus oli peittävämpi, kuin edellä mainitun JaPon julkaisun väriprofiilit antavat ymmärtää. Maalasin koneen kyllä ensin "luonnonväreihin", eli rungon petsatun puun väriseksi, siivet pellavanvärisiksi ja metalliosat Citadel-sävyllä Boltgun Metal, mutta eivätpä nuo värit paljon läpi näy. Käytin suojaväriksi Citadel-akryyliä Scorched Brown. Ruiskutin ensin väriä laikuittain ja vimeistelin töpöttelemällä lisää väriä puolikuivalla pensselillä.

Rungon numero on Americal/Gryphon-siirtokuva-arkista no. 72 ja muut siirtokuvat rakennussarjan omia. Malli esittää Phönix D.I -konetta sarjanumeroltaan 328.33, jolla lensivät ainakin Flik 16D:n yliluutnantti Rudolf Schulteis ja yliluutnantti Leopold Urban keväällä ja kesällä 1918. Siipitukeen köytetty halinalle oli Schulteisin henkilökohtainen onnenkalu. Tein nallen Milliput-kitistä.