Yksityiskohtia piti väsätä paljon itse. Käytin apuna myös Partin etsisarjaa Rodenin Bristol Fighterille. Olin hankkinut ylimääräisen jostakin poistomyynnistä huokealla. Eduardin vyöt ja ohjausvivut ovat myös käytössä samoin kuin kaikenlainen etsi- ym. ylijäämä mitä miljoonalootasta löytyi.

Mallin yläsiipi ja valkometalliset siipituet osoittautuivat hankaliksi takiloinnin kannalta. Tavallisesti kun saan yläsiiven paikalle ja perustakiloinnin kireillä siimoilla viritetyksi, on lopputulos aika tukeva. Mutta Harryn yläsiipi senkuin hemppuu vain. Jo kiristetyt takiloinnit tuppaavat näin löystymään ja jäykästä kirurginlangasta tehdyt siipitukien väliset jänteet irtoilemaan. Näin on käynytkin muutamassa kohdassa, ilmeisesti kuljetuksen yhteydessä IPMS Open -kilpailusta kotiin. Olisi pitänyt korjata ennen kuvien napsimista, mutta kun sattui kuvaamiseen otollinen kirkas keskipäivä, niin tilaisuus oli käytettävä. Niitä ei Suomen joulukuussa liikaa ole tarjolla.

Toinen tenkkapoo takiloinnissa tuli ylätason kärkiin alasiivestä menevien tukijänteiden kanssa. Siima tuppasi vetämään yläsiiven kärjet luokille, joten se oli vaihdettava joustolankaan. Olisi itse asiassa pitänyt vissiin vetää koko siipien välinen takilointi samalla joustolangalla. Ehkä sen teenkin vielä, kun noita styyrpuurin puoleisia lököttäviä kaksoisvaijereita on kuitenkin korjattava

Pohjan pellavaväri on Citadelin Bleached Bonea, kuten tavallista. Nokan harmaa on puolestaan Citadelin Astronomical Grey -sävyä. Yläpintojen PC10 on sekoitus Xactrylic -sävyistä Olive Drab, jota on n. 2/3, ja Schokoladen Brun, jota loput

Aeroclubin sarjasta saa kyllä Harry Taten näköisen mallin runsaalla työllä, mutta jos ei ole täysin kahlinnut itseään mittakaavaan 1/48, kannattaa ehkä jäädä odottelemaan Wingnut Wingsin tulevaa julkaisua!