Ohjaamoon sarjasta löytyi enimmäkseen kaikki tarvittava. Lisäsin Eduardin etsivyöyt ja -mittarin. Muotoonsa taiteltava bensatankki ei toiminut lainakaan, eikä mahtunut nokan sisällekään. Käytin siitä vain pari ohjaamosta juuri ja juuri näkyvää seinää. Ohjaussauvasta ohjausvipujen varsiin menevät poikkipienat sarjasta ovat kuitenkin unohtuneet ja niinpä minäkin olin ne unohtaa. Huomasin puutteen vasta kun laittelin jo itse vipuja yläsiiven läpi paikalleen. Siitä sitten vaan ujuttamaan muovitapin pätkiä ohjaamoon pinseteillä. Takiloinnissa käytin GasPatch Modelsin vanttiruuveja ja nokan punoksiin Eduardin etsiosia. Lewis-kk:n Foster-jalustan tein Rodenin ja Academyn ylijäämäosista. En ole aivan varma oliko Albert Ballilla sellainen jo mallini esittämässä Nieuport 16:ssa, mutta pidän sitä todennäköisenä, sillä telineen kehittänyt kersantti Foster oli mekaanikkona samassa 11th Squatronissa, kuin Albert Ball kesällä 1916. RFC:n Nieuport 17 -koneissahan jalusta oli vakiovaruste.

Tein tämän mallin osittain siksi, että halusin rakentaa sarjan 1/32 -malleja hävittäjistä, jotka vuonna 1916 pyyhkivät Fokker-vitsauksen länsirintaman taivaalta. Olisi ollut tietysti tyylikästä, jos mallit olisivat valmistuneet vuonna 2016, mutta pitkäksi meni tämän kanssa ja DH2-mallini on yhä tätä kirjoittaessani kesken. Nieuport 17 sentään valmistui satavuotisjuhlaansa.

Toinen syy, joka sai minut innostumaan tähän projektiin, oli varhaisten Nieuportien nelivärinen kaavio. Ennenhän näiden otaksuttiin olleen kaksivärisiä. Itsekin olen aikojen aamuna rakentanut pari kaksiväristä mallia, mm. juuri tämän Albert Ballin koneen mallin mittakaavassa 1/72. Amerikkalaisten vapaaehtoisten Escadrille Lafayetten lentäjien aikalaiskuvauksissa nelivärisyys kyllä mainitaan, mutta vasta pari esiin putkahtanutta värivalokuvaa varmisti asian (kyllä! 1. maailmansodasta on muutama värikuva!) Linkki kuvaan. Käyttämäni värit ovat Vallejon Saddle Brown, Xtracrylics Schokoladebraun sekä Citadelin Castellen Green ja Nurglin Green, jälkimmäinen hieman edellisellä tummennettuna. Siirtokuvat ovat sarjan omia, lukuun ottamatta kyljen kokardeja, jotka olivat selvästi liian isot. Sopivat löytyivät WnW:n Sopwith Pupin laatikosta. Ranskalaisten suojamaalatuissa Nieuporteissa ei ollut kansallisuustunnuksia yläsiiven yläpinnoilla ja otaksuin ettei sellaisia ollut Albert Ballin A134:ssäkään. Voin olla väärässäkin.