Väreinä ovat Valejon Sick Green (pojan Warhammer-harrastuksen jäämistöä!) mustalla tummennettuna, Vallejon valkoinen tilkalla keltaista sävytettynä sekä Citadelin Scorched Brown, Bestial Brown ja Bleached Bone lentopintojen alapuolella. Peräsimen ja kyljen siirtokuvat ovat arkistostani. Rakennussarjan siirtokuva peräsimeen oli liian pieni ja kylkeen liian iso. Nämähän olivat DFW:n valmistamissa koneissa ilmeisesti saman kokoisia. Sarjan siirtokuva-arkki olisi tarjonnut hienot konekohtaiset tunnukset molempiin kylkiin, mutta olivat niin haperoa tavaraa, että onnistuin pirstomaan niistä toisen tuhansiksi kappaleiksi. Tyhmyyttäni en ollut käsitellyt kuvaa ensin Liquid decal filmillä!

Karayan resiinisarja DFW C.V:stä on detaljeiltaan ja tarkkuudeltaan todella hieno. Osien yhteensopivuuskin on ensiluokkainen. Osissa on jopa kohdistustappeja. Rungonpuolikkaat sopivat yhteen prikulleen ohjaamon sisärakenteita myöten. Pahin kömmähdys on tapahtunut runkoon kiinnittyvien siipitukien kanssa. Niiden kiinnityskohdat rungon kannelta ja nokasta ovat vallan unohtuneet ja itse siipituetkin olivat lopulta huonosti paikoilleen sopivat. Niitä ei kuitenkaan ole vaikea skrätsätä itse. Muuten sarjan siipi- ja laskutelinetuet ovat kaikki käyttökelpoisia, sillä ne on vahvistettu kuparilangalla ja kestävät kyllä, vaikka resiiniä ovatkin. Laskutelineen kiinnityskohdat ovat rakennussarjasta myös unohtuneet ja moottorin päälle tuleva vesisäiliö on hieman liian pitkä. Siinä ne puutteet sitten suurinpiirtein ovatkin!

Ohjaamon sisustuskin on kohtalaisen runsas ja tyylikäs. Pientä lisättävää sinnekin kuitenkin löysin. Eteenpäin ampuvan kk:n panoslaatikko ja tyhjän vyön poistoränni ja sen alla oleva laatikko puuttuvat sarjan varustuksesta, joten väsäsin ne itse. Sarja tarjoaa kyllä tuuligeneraattorin potkureineen laskutelineeseen, mutta radiolaitetta antenneineen ei sarjaan sisälly, joten lisäsin vielä ne tähystäjän konttoriin.